Toimitus

Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.

Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.

Teosluettelo:

Unholan Ulapoilta luvut 63 ja 64, 65 ja 66: 

“Koirasmarttasäätiön lapualaissiipi arvostelee sitä, että Nord Stream-hanke halutaan nähdä vain ympäristökysymyksenä, vaikka iivanan sotalaivasto suojelee sitä. Putki on poliittinen. Sotaharjoituksia on pidetty Laatokalla ja Kaliningradissa. Armeija palvelee öljyteollisuutta. Venäjän valtion kaasujättiläiselle Gazpromille on annettu oikeus muodostaa omia suojajoukkoja.”, kirjoittaa Ojaharju.

jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi

Keskusteluun:

Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.

Read more

Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.

Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.

Teosluettelo:

Unholan Ulapoilta luvut 59 ja 60, 61, ja 62: Totuus on hävinnyttä varten ja Hakanieamen markkinoilla . "”

“Netistä löytyy kymmenkunta esimerkkiä kantavuutensa menettäneistä ja uponneista laivoista. Helsingin Sanomien asiaa koskeva artikkeli todisti, etteivät viranomaiset tunne tai halua tuntea todellisuutta. Suomenlahden röörirakentajan Nord Streamin mukaan putki voi vaurioitua vain 100 000:ssa vuodessa.”, kirjoittaa Ojaharju.

jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi

Keskusteluun:

Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.

Read more

Vaasan kaupunginteatterin Ruukinkuja näytelmän Viira – Usva Kärnä. Kuva: Jyrki Tervo

Pohdintoja Kontturin Ruukinkujasta
Präntöö nousi näyttämölle

Venny Kontturin ”Ruukinkinkuja” ja kirjan Viira heräsivät eloon Vaasan kaupunginteatterin ensi-illassa 05.11. 2010. Yleisö palkitsi ensablen kutsumalla sen neljä kertaa pokkaamaan. Se, jos mikä, kertoo siitä että teatteri onnistui.

Kotimatkalla, ja vielä yölläkin heräsin pohtimaan sovitusta. Peruskysymys on että, olisiko dramaturgin pitänyt olla vaasalainen? Kuka hän olisi? Jorma Ojaharju? Vai joku vaasalainen journalisti? Vaikka luulen tuntevani kaikki varteenotettavat vasalaiset kirjoittajat, en osaa nimetä ainoatakaan, joka pystyisi tehtävään. Ohjaaja Erik Kiviniemi on syntynyt Oravaisissa 1955.

Yritin googlettaa Outi Rossin taustoja, siinä kuitenkaan onnistumatta. Arvelen kuitenkin että hän ei ole syntyperäinen vaasalainen.

Loppupäätelmä oli että vaasalaisten on vain hyväksyttävä se, että kaupunginteatterin näytelmä, Kontturin Ruukinkuja, ja se mitä tiedämme Vennystä ja Palosaaren historiasta ei tarvitse olla yksi yhteen. Kyllä Vennyn hersyvä nauru kuului selvästi kulisseista.

Suhtautumisesta

Tapasin ennen ensi-iltaa 83-vuotiaan palosaarelaisen, joka oli ollut kenraalissa. Hänen sanomansa oli, että ”Kyllä minä sieltä tunnistin tuttuja, mutta en olisi mennyt katsomaan jos olin ennakkoon tiennyt mitä oli tulossa”.

Arvelen että näytelmä on pettymys monelle muullekin peruspräntööläiselle, jotka odottavat että kysymyksessä on jonkinlainen ”avain-näytelmä” Präntöön vaiettuun historiaan ja todellisuuteen. Kyllä se siellä on mukana, vaikka ohjaaja ja dramaturgi ovatkin käyttäneet isoa mutlaria maalatessaan Ruukinkujan näyttämökuviksi.

Näytelmä avaa selkeän kuvan präntööläisen työläiskujan arkeen ja ajan uskonnollisiin- ja poliittisiin ilmiöihin. Mutta aivan yhtä tärkeitä ovat dramaturgian ja ohjauksen muut tasot: vahvat naiset – äiti Sannu, Mummu ja Emma-täti. Varsinkin mummussa on syvästä uskonnollisuudedssta huolimatta karheaa huumoria ja syvää ymmärrtystä elämää kohtaan.

Isää kaipaava ”näpärä” – Viira – taas on mielikuvituksensa siivin liitelevä lahjakas ja kohti nuoruutta kiirehtivä työläistyttö, jonka mielikuvitus auttaa hänet nousemaan arjen yläpuolelle. Muistinvarasisesti Viira sanoo, että hänestä tulee vielä joskus aviovaimo, lääkäri ja kirjailija, joka maalaa sunnuntaisin tauluja”.

Henkiläkohtaisesti

Minulla, niinkuin lukeamattomilla muillakin präntööläisillä, on henkilökohtainen säie niin Ruukinkujalle kuin Venny Kontturin maailmaan.

Isoisäni ja isoäitini olivat Venny Kontturin vanhempien Sannin ja Kustin perhetuttuja ja vierailivat usein heidän luonaan. Molemmat kuuluivat samaan laestatiolaiseen Rauhanyhdistykseen ja myös Venny sisko, Aino Välimäki, oli isovanhempieni perhetuttuja. Säie Ruukin kujalle on siinä että vietin lapsuuteni läheisellä Tehtaankadulla.

Vennyn opin tuntemaan joskus 1968 nuorena toimittajanplanttuna. Ensitapaaminen johti lämpimään hyvänpäivän-tuttavuuteen ja muutamiin kahvihetkiin ja tietysti juttujen tekemiseen aina uuden kirjan jälkeen.

Buckhart

Vanhat palosaarelaiset tunnistavat näytelmästä monia henkilöitä ja legendoja. Itseäni kutkutti kovasti vain parin minuutin kohtaus, missä nimeltä mainittu valokuvaaja Buckhart otti ruukinkujalaisista kuvan. Tämän niminen valokuvaaja todella vaikutti Palosaarella jossakin Levoninkadun paikkeilla.

Jätän näytelmän arvioinnin ammattilaisten tehtäväksi mutta toivon tietysti että näytelmä herättäisi foorumissa keskustelun näytelmästä, Vennystä ja Palosaaresta. Näkökulmia on aina Venny käyttämästä murteesta työläiskirjailijan arvostukseen ja Palosaren työväestön poliitiseen toimintaan sekä tietysti yleiset pohdinnat teatterin tekemisestä sekä erityisesti kysymys lahjakkuusesta ja sen mahdollisuudesta nousta esille ankarissa olosuhteissa. (Venny/Viira)

Tapio Parkkari

Jos lainaat tältä sivulta, niin muista mainita lähde.

Keskusteluun

Ylen Elävä Arkisto – Elvi Sinervo ja Venny Kontturi pohtivat Pohjalaista maisemaa

Read more

-Venny ei dii­vaillut. Minusta tuntuu että hän karsi pois kaiken sellaisen, millä monet nykyiset kirjailijat yrittävät tehdä itsensä “suuriksi”. Venny oli kirjaili­jana suhteellisuudentajuinen ja tosi, kirjoitti Jorma Ojaharju 1998.

Venny Kontturi oli kirjailijana tosi

Tänään saa ensi-iltansa Venny Kontturin romaanin ”Ruukinkuja” (1967) pohjalta tehty teatterisovitus Vaasan kaupunginteatterissa. Kontturin kirjojen vastaanotto ei aina sujunut kirjailijan mielen mukaan. Kontturi kirjoitti kollegalleen Jorma Ojaharjulle 13. 2. 1973:

– Naapurin akat ovat haarniskoituna minua vastaan. Suutuksissa niin pirusti, että en tiedä enää mihin päin katsoa kun vastaan tullaan. Saatanoivat suorastaan niissä tunnelmissa, että jokainen akka uskoo koikkelehtivansa kirjani sivuilla ja tulleensa paljastetuksi. Kuitenkin asia on siten, että sivut täyt­tyvät pääasiassa minun omista toilauksistani, syntien jakoa vain on ta­pahtunut, ettei kaikki tekemisen sentään yhden akan kontolla ole. Muu­ten erinomaisen kummallinen asia, millä oikeudella jokainen kuvittelee päässeensä romaanin sankariksi”

Jorma Ojaharju
VAASALAISIA VUOSITUHANNEN VAIHTEESSA Nozdrev Oy, 1998.

Näin Ojaharju
”Hyvin huomattava vaasalainen oli kirjailija Venny Kontturi, Vaasa-lehden rakastettu pakinoitsija “Männistön muori” ja suosittu radiopa­kinoitsija, joka asui Onkilahdenkatu 7 Palosaarella.

Hänen romaanejaan ovat “Ruukinkuja”, “Kankurikello’, “Paperi-kengät” ja “Karikkoiset vuodet” sekä “Ehtoomaisemat”.

Venny ei dii­vaillut. Minusta tuntuu että hän karsi pois kaiken sellaisen, millä monet nykyiset kirjailijat yrittävät tehdä itsensä “suuriksi”. Venny oli kirjaili­jana suhteellisuudentajuinen ja tosi.

Kun joskus radikalismin hurmioissa 60-luvulla nälvin Vennyä siitä, että hän kirjoittaa Vaasa-lehteen, hän suutahti ja sanoi:

”-Älä sinä, poika, solvaa mun leipäpuutani. Ja hän kertoi, että silloin kun oli ollut hyvin vaikeata, oli nimeno­maan pakinoista saatavien suolarahojen vakituisuus pelastanut per­heen.

Toistakymmentä vuotta sitten kirjoitin Vennylle ja kyselin oliko hän kirjoittanut vuoden 18 tapahtumista Vaasassa. Ja hän vastasi heti. “Ruukinkujassa” hän oli niitä aikoja käsitellyt, mutta ei mitenkään laaja-alaisemmin. Hän yllytti minua kirjoittamaan niistä ajoista. Ja niinhän minä olin jo tehnytkin. Perustaa, pohjapiirrustusta ja rakennet­ta olin hahmotellut ja tekstiäkin oli jo jonkinverran.

Tuossa kirjeessään, joka on päivätty 13.2. 1973 Venny kertoo kirjai­jan roolista ymmartamattöman yhteison keskellä:

“Täällä Pohjanmaalla on ihminen joka kirjoittaa, pirun yksin. Ei ke­tään joitten kanssa keskustelisi silloin kun panee siltä paikalta. Ehkä sii­hen vaikuttaa sekin että alan jo olla hiukan yli-ikäinen.

Ruotsinkielisiä kirjantekijöitä täällä päin on, mutta suomalaiset ovat sinun tavaliasi pyyhkäisseet lakeuden tomut jaloistaan ja siirtyneet väljemmille vesille, siinä mielessä mitä kirjoittamiseen tulee. Eihän täällä oikeastaan saisi puhua muusta kuin perinteistä, ollaan siihen sorttiin tekohurskaita. Jos uskaltaa sanoa vähänkin, heti saa sontaryöpyn silmilleen. Vaikeaa on..”

Kunnon sotamies Salovaara

Maalarimestari Olavi Salovaara tapasi käydä kylässä Vennyn mökin yläkerrassa. Olavi on kasvanut vanha rouva (Toini)  Rimpilän hoivissa, eivätkä lapsuuden aikaiset siteet olleet katkenneet.

Venny kertoi että Salovaara oli ollut samalla rintamalohkolla kuin hänen miesvainajansa Eero silloin, kun idän jättiläiselle piti pistää kam­poihin. Ja Eeron mukaan oli Salovaara ollut täysin Svejkiin verrattava sotilas.

Samalla tavalla kujetta täynnä. Jaroslaw Hasekin maailman-kuulun romaanin sankari Josef Svejk toteutti saamansa käskyt kirjai­mellisesti ja sai näin niiden järjettömyyden selvemmin esiin. Svejk oli huono sotilas, koska teki täsmälleen niin kuin käskettiin. Rokka oli hy­vä sotilas, koska toimi niin kuin piti. Venny lopettaa kirjeensä väärentä­mättömään, itselleen ominaiseen tapaan.

Pohjalaiset ottaa noukkaansa

“Joopa joo. Myrskytuuli ikkunain takana ja vetoinen viileys sisäpuo­lella. Koko mökki huojahtelee poforttien kynsissä ja öljyä nielevä ka­miina kamarin nurkassa huokuu kuin hengästyneenä. Se on kuin poh­jaton, syö kymppejä kuin mikä (…) Lue edellisen viikon Annasta mun haastatteluni. Siitäkin on pyhä pohjanmaa loukkaantunut".
Venny

Jos lainaat tältä sivulta, niin muista mainita lähde.

Palosaarikirjat

Ruukinkuja
Kankurikello
Karikkoiset vuoder
Ehtoomaisemat
Paperikengät

Vaasan kaupunginteatterin Ruukinkuja
http://teatteri.vaasa.fi/

Linkkejä Venny Kontturin elämään:

Read more

On mielenkiintoista nähdä, synnyttääkö Vaasan kaupunginteaterin Ruukinkuja näytelmä myös kiinnostuksen kirjailija Venny Kontturin Palosaarta kohtaan. Ruukinkujan ensi-ilta on 05.11. 2010.

E.K.Louhikon kirjan ”Me teimme vallankumousta” Vaasan Palosaarta koskeva luku antaa varsin realistisen kuvan elämästä Palosaarella viime vuosisadan alussa. Tämä aikalaiskuvaus selittää omalta osaltaan myös kansalaissodan synnyn syitä.

Lue Louhikon teksti jatkolinkistä.

Merkillepantavaa on Louhikon tekstissä luja usko sivistyksen voimaan. Työväenyhdistyksen toiminnan kautta ns. tavallisella työläisellä oli mahdollisuus nousta arjen yläpuolelle ja löytää aineksia oman taloudellisen aseman ja koko työväenluokan aseman parantamiseen.

Salinin konepaja oli Suomen kurjin

E.K. Laiho tuli Vaasaan Salinin konepajalle v. 1909. Vuonna 1920 hän muutti poliirttisista syistä sukunimensä Louhikoksi vuonna 1920. Laiho asui Vaasaassa ollessaan Palosaaren ”Tynnyrinmäellä” Silloisen Torikaadun varrella sijaiasi yksi maamme ensimmäisistä osuustoiminnallisista asuintaloista, Oma-Apu”. Talon lopputarkastus oli 10. lokakuuta 1920.

”Tähän taloon muuttajat olivat Palosaaren valveutuneimpia työväenjärjeastöjen jäseniä ja osuuskauppaihmisiä”. (Albin Paassola: Muistoja Vaasan Präntööltä ja vähän muualtakin.)

Kirjan takakansi kertoo tekijästä mm:

E. K. Louhikko — oli monivaiheinen mies. Vuoden 1918 punakapi­nassa hänestä tuli raskaan teollisuuden johtaja ja viimeisten joukossa hän pakeni Viipurista Neuvostolaan, missä päätyi mm. valloittamaan Karhumäkeä silloisilta englantilaisilta miehitysjoukoilta.

Louhikko, E. K.: Teimme vallankumousta. Suomen Kirja: Helsinki 1943.

JOS LAINAAT TÄLTÄ SIVULTA, MUISTA MAINITA MYÖS LÄHDE.

Linkkejä Venny Kontturi-sivuihin ja Palosaarta koskeviin sivuihin:

Lue lisää kirjoittajasta:

Read more