Related Articles
Vaasan ensimmäinen, tuottelias ja taitava kaupunginarkkitehti Setterberg kuoli 1871. ”Kaupunki on valmiiksi rakennettu joten uutta arkkitehtia ei tarvita” olivat kaupungin poliitikot päättäneet.
Julkisia rakennuksia lukuun ottamatta muodostui rakennuskanta lähinnä 1 -2 kerroksisista puutaloista. Tonttien rakennusoikeutta rajaavia määräyksiä ei tarvittu tai kukaan ei sellaisia vielä ollut keksinyt.
Tarpeellisen Kaupungintalon, joka rakennettiin vuosisadan lopulla, suunnitteli ruotsalainen ”konsultti”. Kaupunginarkkitehtiakin lopulta ruvettiin kaipaamaan ja sellainen, Thor Lagerroos, valittiin lähes 40 vuotta Setterbergin kuolemasta 1909.
Mutta kaavoitusasiat eivät enää viran hoitoon kuuluneet vaan uudis-rakentamisessa oli lähes villin lännen tilanne. Tontinomistaja sai rakennuttaa niin ison ja korkean talomöhkäleen kuin mihin rahat riittivät. Onneksi tällä turhan suurella rakennusoikeudella 1910-luvulla rakennettiin keskustaan 3 kaunista 5-kerroksista jugendtyylistä asuin- ja liiketaloa, 2 Hovioikeudenpuistikon varteen ja Wasaborgin talo Raastuvankadun ja Vaasanpuistikon risteykseen.
Mutta liian suuriahan nämä talot olivat tai edelleen ovat kun myöskin esim. asukkaiden autopaikkatarpeet tulleet kuvaan. Ei pärjätä enää kulkemisessa vossikoilla tai pirssiautoilla.
Sotien jälkeen 1950-luvulla uudisrakentaminen kiihtyi ja syntyi karua ympäristöä, Kadun varteen 7 kerrosta ja samalle tontille Setterbergin palokadun varteen toinen 3-kerroksinen joka tuijotti 6 metrin päässä olevaan naapurifasadiin. Edes vanhojen tyylien koristeellisuutta ei ollut vaan julkisivut kuivakkaita ja halpoja elementtirivejä.
Jotain oli tehtävä huomasivat päättäjät. Kaupungin jo palkatun asemakaava-arkkitehdin avuksi löytyi kaavoitusongelmiin perehtynyt Erik Kråkströmin toimisto Helsingistä.
Olin itse opiskelun loppuvuosina ja valmistumisen jälkeen useissa toimistoissa Helsingissä suunnitellut rakennuksia. Tapasin Erikin joka oli kuullut Vaasan tuntemisestani. Houkutteli mukaan kaupungin ”asemakaavasaneeraukseen” jossa työssä pääasiassa sitten olin 1962-70.
Tonttitehokkuusluvut pienennettiin asumisen kannalta oikeaoppisiin .eli n. e=1 tai 2. Näiden pohjalta sommiteltiin rakennusten sijoittuminen tonteilla. Melko nopeasti esim. Koulukadun tontit Hakorannan ym. rakennusfirmojen kerrostaloilla täyttyivät.
Yksittäiset kömpelöt elementtitalot tuskin kaupunkikuvassa viehättivät, mutta tonteille järjestettiin myöskin autojen pysäköinti maan pinnalle tai alle ja viheralue puineen ja pensaineen. Tällä ympäristöstä muodostui viihtyisä.
Olen nyt vuodesta -75 uudestaan asunut Vaasassa.
18 vuotta toimin kaupunginarkkitehtina kunnes 63-vuotiaana pakotettiin eläkkeelle. Reviiriini virassa kuului kaupungin omien julkisten rakennusten suunnittelu mikäli tehtäviä ei annettu konsulteille.
Kaavatyötä pystyin seuraamaan vain sivusta. Viimeisinä vuosina on hyväksyttyjä asema- tai osayleiskaavoja oudosti tontinostajien tai gryndereitten toiveista ryhdytty muuttamaan.
Mm. Wasaborgin korttelipuoliskolle tehtiin uusi voimassa olleen osayleiskaavan vastainen asemakaavamuutos ja Folkhälsanin massiivisia uudisrakennuksia ryhdyttiin rakentamaan. Kadunvarrella tässä asuntoni vierellä oli kaunis Carl Schoultzin suunnittelema entinen Pelastusarmeijan tiili- ja puurakenteinen talo kokoustiloineen.
Siinä oli kauniita detaljeja joita usein kuvasin.. Huhtikuussa 2013 se aamulla syttyi palamaan / poltettiin. Paikalle oli suunniteltu isompi tönö joten tuo vanha piti poistaa.
Vielä samana päivänä puskutraktorit tulivat kaatamaan pystyyn jääneet tiiliseinät jotta Aitoaho-Viljasen toimiston oulunkoululaisia postmodernismi-ideoita henkivä isompi kulissitalo mahtuisi paikalle.
Asko Halme, emeritus kaupunginarkkitaehti, Vaasa
julkaistu Halmaen facebooksivulla 25.11. 2014
