Related Articles
Kun 50-luvun alussa aloitin opiskelun oli abstrakti taide Suomessa melko outo asia vaikka sitä muualla Euroopassa jo 20-luvulla oli tehty runsaasti.
Kiltisti opettelimme kuvataidetta alastonmalleja piirtämällä – jossa siinäkin kyllä huomasi kuvan muodoissa hyvän rytmin tarpeellisuuden. Kuvanveistäjät tuolloin tekivät rutiinilla figuratiivisia sankaripatsaita jatkosodan vainajille. Muutamilla hyvillä näyttelyillä tämä ”uusi ” taide sitten tuotiin suomalaistenkin pohdittavaksi. Itse näin liftausmatkoilla Eurooppaan esim. Hollannissa ja Ranskassa komeita itseeni vetoavia abstrakteja julkisia veistoksia.
Veistoksellinen arkkitehtuuri (oma tavoitteeni) ja konstruktiiviset veistokset ovat lähellä toisiaan. Molemmista innostuin. Puu, betoni ja romurauta olivat materiaaleja joista rakentelin pieniä veistoksia. Kun sitten pääsin omia rakennuksia suunnittelemaan oli toisinaan mahdollista niihinkin liittää jokin kokonaisuutta täydentävä yksinkertainen reliefini tai veistos. Kaupunginarkkitehtina Vaasaan suunnittelemissani rakennuksissa on sisällä 5 puu- tai metallireliefiä ja ulkopuolella 3 veistostani.
Tämä abstrakti kuvataide omat veistokseni mukaan lukien ei koskaan ole kiinnostanut ”suurta (tai kovin suurta) yleisöä”. Jotkut näistä töistä kumminkin ovat pitäneet. Ennen nykyistä Kuntsi- museota rannalla ehti olla Nandor Mikolan akvarellimuseo. Nandor oli nähnyt veistokseni Variskan pihalla ja toivoi jotain samanhenkistä oman näyttelytilansa edustalle. Veistos ”Meander” toteutui 1996. Tämän jälkeen toteutui vielä 3 julkista veistostani Vaasaan sekä yksi Espanjan Albaceteen ja toinen Oravaisiin suunnittelemani seurakuntatalon viereen.
Vaimoni Railin kanssa osallistuimme moniin yhteis- tai yksityisnäyttelyihin. Mutta kun 90-luvulla arkkitehtuurin sijasta keskityin veistosten kehittelyyn on asuntoni nyt täynnä sekä Railin töitä että omia teräsveistoksiani. Tuntui luontevalta kehitellä yksi veistokseni elämämme muistoksi äidinisän haudalle Vaasan vanhalla hautausmaalla. Railin tuhkauurna on jo siellä ja itse tulen seuraksi. Täällä ajatustani ei vastusteltu joten veistokseni ja uusi nimikilpi ovat täydentäneet vanhaa hautaa.
Kun Tampereen seurakunnalta pari viikkoa sitten tuli vanhempieni haudan hoitolasku huomasin mahdollisuuden ankean näköisen haudan parantamiseen pienellä veistoksellani hautakiven päällä. Lähetin ehdotuksen hautaustoimelle joka sen kuitenkin ”vaarallisena” hylkäsi. Spiraaliveistos ei ollut enkelin tai pulun näköiskuva. Oliko vaara fyysinen, psyykkinen, henkinen vai hengellinen?
Asko Halme
