Related Articles
Art City, Havsnära
jokin vai mikä Vaasa????
Nuoruudessani tämä paikka oli Setterbergin piirustuksin syntynyt rauhallinen läänin pääkaupunki ja Seinäjoki pysäkki maalaismaisemassa junamatkalla Helsinkiin. Mutta asiat muuttuivat.
Järkevät päättäjät toteuttivat Aallon suunnitelmin Seinäjoelle tavallista komeamman keskipisteen: Kirkko, kirjasto ja kaupungin/kauppalantalo. Muu rakentaminen 60-70-luvuilla niin siellä kuin Vaasassakin toteutui hiljakseen, kerrostaloja matalampien tilalle kortteleissa.
Itsekin Kråkströmin arkkitehtitoimistossa osallistuin Vaasan asemakaavan uusimiseen. Kaupunginarkkitehti näytti täällä olevan, mutta työnsä lähinnä byrokratian hoitamista kun kaupungin omien uudisrakennusten suunnittelu jaeltiin konsulttitoimistoille.
Kun 1975 uutta kaupunginarkkitehtia haettiin edellisen lähtiessä eläkkeelle hain virkaa mutta ehdolla, että itsekin saisin niitä uudisrakennuksia suunnitella konsulttien valvomisen sijasta. Minut valittiin ja muutimme Espoosta tänne. Silloisessa rakennusvirastossa oli arkkitehtiosasto mutta suunnittelutyöt olivat olleet vain remonttihommia uudisrakennusten sijasta.
Onneksi löytyi pari suunnittelutaitoista rakennusmestaria avukseni piirustuksiani työpiirustuksiksi kehittelemään. Ensimmäisiä tehtäviäni oli matkustajaterminaali Vaskiluodon satamaan kun laivaliikenne voimakkaasti kasvoi. Suunnitelmani jo kertaalleen hyväksyttiin, mutta rakentamaan ei päästy kun ilmaantui vastustajaksi akj. Eriksson jonka mielestä halpa parakki matkustajille riittäisi.
Seurasi monivuotinen farssi ja lukuisia suunnittelemiani vaihtoehtoja joista lehtikirjoituksia syntyi lähes neliömetrikaupalla. Lopulta eräs kompromissi rakennettiin ja sitä vielä laajennettiin kun liikenne paisui. EU-määräys tullivapaan myynnin kieltämisestä sitten Suomessa ainoastaan Vaasaan osuessaan lähes lopetti Merenkurkun matkustajaliikenteen. ’
Täytyy toivoa, että liikenne uudestaan viriäisi ja että konsulttivoimin Rabben pizzaopistoksi muutettu rakennus palautettaisiin matkustajien käyttöön.
Kaikkiaan 7 rakennussuunnitelmaani toteutui. ”
Ensimmäisenä 1979 Kirkkopuistikon virastotalo jonka yhdessä huoneessa itse työskentelin. Se kelpuutettiin -81 yhtenä aikansa parhaina ”Suomi rakentaa”-näyttelyyn. Viimeisenä 1990 valmistui koulu ja monitoimitalo Variska joka pari vuotta sitten oli TV:n ”Ysiluokka”-nimisen dokumenttifilmin tapahtumapaikkana. Ilmeisesti joku muukin on sen sisätiloista pitänyt kun se tehtävään valittiin.
Mutta nämä kaupungin iskulauseet ja mainosnimet? Helsingin poliitikot keksivät lopettaa Vaasan läänin. Piti siirtyä maakuntiin. Seinäjoki pääsi hallitsemaan omaa jossa se kuntaliitoksin hiljalleen on paisunut ainakin alueellisesti kepulaiseksi suurkaupungiksi jota valtiokin virastoineen suosii enemmän kuin Korsholman ja Lutherin mottiin jäänyttä pientä Vaasaa.
Täällä on useimmat naapurikuntien työpaikat mutta kunnallisverot valuvat niihin. Propagan ”havsnära” mukaisesti lähes kaikki tänne muuttavat (hyvät kunnallisveron maksajat) pääsevät merenrantaan asumaan. Ei taida aivan toteutua.
Art City
Itseäni kiinnostaa toinen kyseenalainen nimikeksintö: Art City. Syksyllä lehdessä kyllä kerrottiin että Vaasa on käyttänyt eniten rahaa asukasta kohden kulttuuriin. Mutta mihin kohteisiin: Eniten teatteriin ja sitten hiukan kirjallisuuteen ja musiikkiin- eli kaupungin kirjastolle ja orkesterille. Jotain museollekin.
Mutta kuvataide arkkitehtuurista puhumattakaan ei Art Cityyn kokemuksieni perusteella näytä kuuluvan.
Tammikuussa 1994 täytin 63 vuotta ja anoin edes parin vuoden jatkoaikaa jotta Länsimetsän päiväkodin viereen ja sommitelmaa täydentämään suunnittelemani koulu ehdittäisiin rakentaa.
Anomus hylättiin vaikka laki olisi jatkoajankin myöntänyt. Myöhemmin konsulttisuunnitelmin rakennettu pitkä koulumötikkä on ristiriidassa naapurirakennuksen kanssa ja pilaa ympäristön.
Alakuloista kun näiden muidenkin suunnittelemieni rakennusten lisäpaloja tai muutoksia annetaan toisten suunniteltaviksi mielipiteistäni piittaamatta. Tekijänoikeuden pitäisi koskea myöskin arkkitehtuuria mutta hyötynäkökohtiin vedoten 80- 100 vuotta nuorempia kauniita rakennuksia ei haluta nimetä suojelukohteiksi vaan niitä rutataan satunnaisin muutoksin pilalle. Näin tapahtuu etenkin silloin jos alkuperäinen suunnittelija jo haudassa.
Vaimoni kanssa sommittelimme aikanaan suunnittelemiini rakennuksiin niihin hyvin liittyviä abstrakteja töitä: Raili pari seinämaalausta sekä Variskaan esiripun, minä 4 lautareliefiä ja 3 metalliveistosta. 90-luvun alussa opettelin itse hitsaustaidot ja ehdin tehdä ennen lähtöä virastotalon porrashuoneeseen teräsreliefin.
Näitä terästöitä, veistoksia lähinnä, olen sitten jatkanut eläkeikäisenä ja osallistunut näyttelyihin, yhteis- tai yksityisnäyttelyihin ent. Vaasan läänissä tai kauempana. Espanjassa kolme kertaa. Näyttelyihin osallistuminen taiteilijoille jonkinlainen kiihotin ja pakko. Muuten uusien töiden kehittely olisi turhauttavaa.
Vaasan taiteilijaseuralla on syntymästään 1954 lähtien ollut vuosinäyttely jossa jäsenten tuoreet työt on esitelty. Useimmiten näyttelypaikkana ollut Taidehalli mutta 60-vuotisnäyttely 2013 oli Pohjanmaan museolla.
Yllättäen viime vuonna ei näyttelyaikaa meille löytynyt ollenkaan. Nuorison näyttelylle oli kyllä varattu pitkä aika , pari kuukautta muistaakseni. Tätä ennen liikkui tieto siitä, että Taidehalli luovutettaisiin johonkin ”hyödyllisempään” käyttöön.
Näyttelypaikkoja tässä Art Cityssä on minimaalisesti. Kaupungin hallinnassa tuon lisäksi Tikanoja, Kuntsi ja Pohjanmaan museo. Ne varataan yleensä muille kuin kaupungin omille taiteilijoille. näiden lisäksi vain kolme pienehköä galleriatyyppistä paikkaa.
Ainakin kuvataiteen suosimisen osalta Vaasa roimasti häviää Seinäjoelle. Sikäläinen pieni taiteilijaseura on vuosien mittaan pitänyt lukuisia näyttelyitä ympäri Eurooppaa. Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahasto tai kaupunki on palkannut näille agentin etsimään paikat ja sopimaan näyttelyt. Tietysti töiden esittely muualla kuin kotipaikkakunnalla on kiinnostavampaa.
Seuramme historiikista havaitsin, että alkuvuosina oli pidetty näyttelyitä Vaasan ystävyyskaupungeissa. Puheenjohtajana kymmenen vuotta sitten yritin uusia tuota ajatusta. Kun tuttuja näissä kaupungeissa ei ollut niin yritys raukesi. Ryhmänäyttely Pärnuun sentään onnistui.
Vaimoni kohta 2 vuotta sitten kuoltua asun yksinään tilavassa asunnossa jonka nurkkia kumminkin täyttävät sekä taulupinot ja grafiikan vedokset että teräväsärmäiset veistokseni. Mikä niiden kohtalo on kun itse siirryn vaimon seuraan? Lasten tiloihin ei paljoa mahdu.
Lahjoitin annoksen veistoksiani Variskaan jolloin taas oma arkkitehtuuri ja nämä täydentävät toisiaan. Myöskin koulun opettajat vaikuttivat tyytyväisiltä. Mutta yllättäen museon taholta kuulin kritiikkiä. Miksi?
Asko Halme
