Related Articles
Kaj Jernille (60) antikvariaatti on elämäntapa. Kun tapaamme haastattelua varten, muistutan, että nobelkirjailija Anatole France on kuvannut kirjoissaan Pariisin vasemman rannan antikvariteetteja. ”Niin, hänen isänsähän oli kirjakauppias”, sanoo Jern hetkeäkään epäröimättä.
Antikvariaatti Lafkan
Enemmän kuin Francen, (oik. Jacques Anatole François Thibault, s. 16. huhtikuuta 1844 – k. 12. lokakuuta 1924) kuvaukset, Jerniä on koskettanaut Jan Fridegårdin (Johan Fridolf Johansson – 14.6. 18197 – 8.9. 1968) novellissa ”Det röda bokverket” kuvaama antikvariaatinpitäjä, joka jouluaattona odottaa kiihkeästi asiakasta, jolta saisi niin paljon rahaa, että pääsisi käymään isänsä luona.
-Niin tiukoilla minä en koskaan ole ollut, mutta novelli kosketttaa joka lukukerralla. Sitäpaitsi pidän Lafkanin suljettuna aattona.
Tapaamisen alku kertoo siitä, että kysymyksessä on ammattimies. Jern muistuttaa myös ulkonäöltään kirjojen parissa viihtyvää intellektuellia.
-Pahasti Karl Marxin näköinen kaveri, sanoisi joku
Vanhojen kirjojen kierrätyskeskus
-Asiakkaalle antikvariaatti on vanhojen kirjojen kierrätyspaikka, mutta minulle se on myös paikka, minne voin vetäytyä elämänvilskeestä.
Jernistä tuli Lafkanin omistaja joulukuussa 2003, jolloin hän osti yrityksen Berit Öhmanilta. Jern on hoitanut antkvariaatin yksin kesästä 2004.
-Minua ei ole heitetty tai en ole ajautunut antikvariaattiin. Kysymys on omasta valinnasta. Tästä on muodostunut minulle elämäntapa. Mikään rahasampo ei tämä ole.
-Alalta minulla on kokemusta aina 70-luvun puolivälistä. Olin tilapäisenä työntekijänä maineikkaalla Cordelinilla Helsingisa Uudenamaankadulla vuoden päivät. Lafkanissa olen ollut asiakkaaana yrityksen perustamisesta lähtien.
Jatka klikkaamalla alapuolella olevaa linkkiä!
Lafkan on filosofien kohtauspaikka
Kirkkopuistikko 22:ssa, ns. Suomenpankin Talossa sijaitseva ”antis” on myös kuklttuurikeidas, kaupunkifilosofien kohtaamispaikka. Tässäkin keskustelun tyyssijoja.
Myyntitiskin edessä on pieni ja matala tuoli, missä kanta-asiakaat voivat lepuuattaa jalkojaan – ja – no – aivojaan.
-Täällä käy ainakin kädellinen henkilöitä, joiden kanssa parannamme maailmaa. Keskustelun aiheet kattavat koko ihmimillsen elämän aina kulttuurista Mr. Bushin ja Paavo Lipposen viimeisimpiin tekemisiin.
Joskus puhumme henkilökohtaisia, vaikka ei tämä mikään terapiakeskus olekkaan, kiirehtii Jern sanomaan.
Antikvariaatteja tarvitaan
-Kirjakauppojen kautta levitettävällä kirjallisuudella on hyvin lyhyt elinikä. Olen joskus verrannut sitä maitotölkkiin. Kirjan kanteen pistetaan punaiset laput ja se siirretään halpakoriin yhä lyhyemman myyntiperiodin jälkeen. Kustantajat myyvät jäännöseränsä myös erilaisille halpatoriketjuille ja kirjaeriä siirtyy myös kirpputoreille. Tämä on kiristänyt kilpailua.
-Antikvariaatti on erilainen. Antis suosii vanhaa kirjallisuutta, 50 vuotta ja sitä vanhempaa mutta sitä on vaikea saada. Lafkan on yleisantikvariaatti. Täällä pyörii kaikenlainen kirjallisuus dekkarkeista ja kaunokirjallisuudesgta paikallishistoriaan. Viime vuodet olen yrittänyt myydä myös kulttuurlehtiä kuten Horizont ja Pajazzo. Ruostsinkielisen materiaalin osuus on suunnilaeen puolet.
Mistä kirjat tulevat?ap>-Kuolinpesistä ja jäämistöistä tulee vielä suurin osa kirjoista vaikka tämä puro onkin ehtymäsä kun aika jättää sukupolven, joka osasi arvostaa kirjoja..Aina myös tarjotaan kirjoja. joista ihmmiset haluavat päästä eroon.
Joudutko sanomaan että et ota?
-Aika usein. Tietosanakirjoja en pysty ottamaan, en myöskään kaunokirjallisuutta sarjoina. Otan vain sellaista kirjallisuutta, jonka saan näppiatuntumalla myytyä edelleen.. Tiedän suunnileen mikä menee kaupaksi.
Onko joistakin kirjoista vaikea luopua?
-Ei ole. En itse kerää kirjoja. Minä luen niitä. Minut lumoaa eniten puolivanhat 50-60 luvun kirjat, joita en silloin itse ehtinyt lukea.. Niitä haluan nähdä myös täällä. Monet näistä ovat keskusgtelukirjoja. Erityisesti minua viehättää Huutomerkkisarja ja Näkökulma-sarja. Osasta sarjojen kirjoja on tullut keräilykappaleita. Näitä ovat esimerkiki huuutomerkin elokuvakirjat ja Leo Trotskin ”Jatkuva vallankumous” tai Andre Bretonin ”Surrealismin manifesti”.
-Olen onnellinen siitä, että olen elänyt ja kokenut ajan jolloin näitä sarjoja luettiin. Voi olla että tämä liittyy jotenkin siihen, että istumme nyt tässä. Kyllä minussa elää vielä jossakin pieni idealisti mutta myös realistinen materialisti.
Pidän edelleen Karl Marxin analyysiä kapitalistisesta yhteiskunnasta jonkinlaisena johtolankana, sanoo Jern.
Lafkanissa aina silloin tällöin vierailleena tiedän että tästäkin aiheesta antikvariaatin filosofit saavat aikaan pitkän ja kiintoisan keskustelun.
