Related Articles
Vaasan ja rakentajan välinen hissiriita
Pohjalainen kertoo artikkelissaan 23.02.13: PSJ Holding Ltd osti kaupungilta tiilikasarmin, joka on suojeltu rakennus. Yhtiö suunnitteli tiilikasarmin saneeraamista asunnoiksi ja sen varustamista hissillä.
Suunnitelma sai rakennusluvan, joka tuli lainvoimaiseksi, ja rakennustyöt, myös hissin osalta, aloitettiin. Mutta sitten Museovirasto havahtui huomaamaan, että kaupunki ei ollut pyytänyt siltä lausuntoa. Rakennuslupahakemus piti panna uusintakäsittelyyn. Se hissin paikka, joka oli kelvannut kaupungin rakennusvalvonalle ei kelvannutkaan Museovirastolle.
Rakentavan yhtiön oli tehtävä muutoksia, jotka yhdessä peruuntuneiden kauppojen ja asuntojen hinnanlaskun myötä aiheuttivat 700 000,- Euron tappiot.
Vieläkin suurimmat asunnot ovat myymättä, ja taloudelliset vahingot vaan kasvavat.
PSJ Holding Ltd esitti kaupungille korvausvaatimuksen, mutta oli halukas neuvottelemaan korvaussummista. Yhtiö yritti vuoden ajan saada yhteyttä kaupunginjohtaja Tomas Häyryyn ja toimialajohtaja Markku Järvelään, joista kumpikaan ei vastannut puhelinsoittoihin, sähköposteihin eikä kirjelmiin.
Yhtiön toimitusjohtaja Jukka Hirviniemi sanoo, että moinen käytös ei tulisi kysymykseen yksityisellä puolella. Voi todeta, että se ei saisi tulla kysymykseen myöskään viranhoidossa.
Hallintolain 5. luvun 23 § kuuluu: ”Asia on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä. Viranomaisen on esitettävä asianosaiselle tämän pyynnöstä arvio päätöksen antamisajankohdasta sekä vastattava käsittelyn etenemistä koskeviin tiedusteluihin .”
Kaupunginjohtaja Häyry ja toimialajohtaja Järvelä rikkoivat hallintolakia ja syyllistyivät virkavelvollisuuden rikkomiseen, kun he eivät vastanneet yhtiölle.
Tietooni on tullut useita vastaavanlaisia tapauksia, joten on todettava, että hallintolain 5. luvun 23 §:n rikkomisesta on tullut Vaasassa ns. maantapa. Kuinka kauan kaupunkilaiset suvaitsevat tätä?
Valtuutetuilta lienee turha odottaa ryhtiliikettä, koska suuri osa heistä on omaksunut saman vastuuttoman käyttäytymismallin. Tämä käy ilmi mm. siitä, missä järjestyksessä kaupunginhallituksen yleisjaosto käsitteli yhtiön korvausvaatimusta.
Yleisjaoston olisi pitänyt ensin itse harkita, ovatko viranhaltijat tehneet virheitä, joista kaupunki on korvausvelvollinen ja vasta sen jälkeen kääntyä oman vakuutusyhtiönsä puoleen.
Kaupungin olisi pitänyt ensin itse maksaa omista virheistään ja vasta sen jälkeen pyytää korvausta omalta vakuutusyhtiöltään. Mutta yleisjaostopa menetteli aivan päinvastoin. Se pakoili omaa vastuutaan eikä tehnyt päätöstä itsenäisesti vaan heitti asian ensimmäiseksi vakuutusyhtiölle, joka ei tietenkään halunnut maksaa korvauksia. Vasta sen jälkeen yleisjaosto päätti, että hyvä, ei mekään makseta virkamiestemme virheistä.
Valitettavasti on todettava, että Vaasan luottamushenkilöt eivät huolehdi valitsijoidensa eduista, vaikka heidät on nimenomaan sitä varten luottamustehtäväänsä valittu.
Anna-Maija Salo, arkkitehti SAFA
