Related Articles
Vapun aikoihin moni suomalainen muistaa vuoden 1918 sodassa vakaumuksensa puolesta kaatuneita. Tänä vuonna sain kunnian pitää puheen Vaasassa työläisten ja torppareiden kunniaksi pystytetyllä muistomerkillä.
Niille ihmisille, joidenka muistolle muistomerkki on pystytetty, köyhyys oli raakaa todellisuutta. He joutuivat raivaamaan tietään, jopa oman henkensä uhalla, ja henkensä menettäen.
Kansalaissodan kauheudet ovat olleet ihmisten mielissä vuosikymmenet, vähintäänkin niin kauan, kun sen ajan muistavia ihmisiä on ollut elossa. Se on ollut omiaan pitämään yllä yhteiskuntarauhaa.
Sen kokeneet työläiset ovat siirtäneet aatteensa omille lapsilleen. Siitä seurasi sotien jälkeen vasemmiston nousu eduskunnan enemmistöksi.
Sinä aikana, vielä 80-luvun alkupuoliskolle saakka, kun vasemmisto on ollut vahva, on Suomesta rakennettu hyvinvointivaltio. Maa, jossa kaikilla on suhteellisen hyvät mahdollisuudet.
Hyvinvointivaltio, jota on laajasti ihailtu myös ympäri maailmaa.
Peruspalvelut kuuluvat kaikille. Perustuslaki oikeuttaa välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Hyvinvointivaltion rakenne estää köyhyyttä ja luo yhtäläiset mahdollisuudet kaikille.
Jossain vaiheessa ihmiset ovat vain alkaneet pitää nykyisen kaltaista hyvinvointivaltiota itsestään selvyytenä.
90-luvun alusta lähtien pienituloisten osuus väestöstä on kasvanut koko ajan. Samoin tuloerot. Rikkaat ovat rikastuneet ja erot keskituloisiin ovat kasvaneet vuosittain.
Suurin osa tuloeroista ei kuitenkaan johdu ahkeruuseroista. Kukaan ei ole tuhat kertaa ahkerampi kuin toinen. Suurimmat tuloerot johtuvat talouden epäterveistä piirteistä, yleensä erilaisista välistävedoista.
Työllisyysluvut eivät näytä paranevan ja talous sakkaa. Talous on tärkeä hyvinvoinnin edellytys, mutta ei itseisarvo. Se on välttämätön, mutta ei aina ehto hyvinvoinnin toteutumiselle. Ihmisten asenteet ja tahtotila ratkaisevat.
Arvomaailma vie meitä eteenpäin päätöksissä, niin jokapäiväisessä elämässämme, kuin kuntien valtuustoissa ja lautakunnissa, myös eduskunnassa.
Vaikka meitä haukutaan vanhanaikaisiksi, totuus on, että tänään meitä, työväenliikettä, ammattiyhdistysliikettä ja sen toimijoita tarvitaan puolustamaan tavallista ihmistä ahneuden ja rahan vallan edessä Suomessa ja muualla.
Tämä liike ei ole syntynyt gallupeista, verokeinottelusta tai globaaleista rahamarkkinoista. Tämän liikkeen kantasana ei ole raha vaan – ihminen.
Tämä liike on syntynyt ihmisten tarpeista, halusta liittyä yhteen ja puolustaa oikeudenmukaisuutta ja ihmisten tasa-arvoa yhteiskunnassa.
On herättävä ymmärtämään, ettei hyvinvointi ole syntynyt itsestään, eikä se pysy yllä itsestään. Varallisuus- ja tuloerot eivät kavennu olan kohautuksella.
Tasa-arvo ei lisäänny syyttämällä toista heikommassa asemassa olevaa omasta pahoinvoinnista.
Parempi, oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi huominen saadaan aikaan vain toimimalla yhdessä. Uskon, että tätä ovat sodissa kaatuneet toverimmekin tarkoittaneet.
Anneli Lehto (vas.)
kaupunginvaltuutettu Vaasa
