Related Articles
Kauniita sävyjä – etualalla Tytti Rajala ja Tiina Haikkala. Kymmenkunta innokasta luonnonkukkien ystävää saivat Alkulan tilalla rautaisannoksen tietoa luonnonkukista. Tapahtuman aikana vieraat tutustuivat mm. sudenmarjaan eli kuolemanmarjaan.
Sudenmarjan varteen kasvaa yksi kukka, joka kasvattaa sinisen myrkyllisen marjan. Sudenmarjasta (Paris quadrifolia), käytetään myös nimiä karhunmarja, kuolemanmarja ja käärmeenmarja. S udenmarja on yleinen tuoreissa metsissä ja lehdoissa. Sudenmarja on monivuotinen, ruohovartinen kasvi. Se kukkii toukokuun – kesäkuun vaihteessa.
Kukasta kehittyy heinäkuussa, hämääväst mustikan näköinen marja, joka on hyvä jättää syömättä. Myrkytystapaukset ovat kuitenkin olleet harvinaisia, sillä marjoja on vain yksi kasvia kohti ja sen maku on vastenmielinen.
Alkulassa tutustuttiin luonnonkukkiin
Kesäisen sateen saattelemana kokoontuivat sunnuntaina kymmenkunta kiinnostunutta Alkulan tilalle viettämään hetken luonnonkukkien parissa. Vaasassa Pohjoismaista Luonnonkukkien päivää on vietetty vuodesta 2003, mutta esimerkiksi Tanskassa sitä on vietetty jo vuodesta 1988. Tapahtuman järjesti Terranova Merenkurkun Luontokeskus yhdessä Vaasan Ympäristöseuran kanssa.
Anna-Maria Koiviston johdolla tutkittiin Alkulan tilan ympäristön luonnonkukkia. Alueella löytyy jopa 254 putkilokasvia sekä yli 60 istutettua puuta ja pensasta. Matkaevääksi osallistujat saivat kätevän oppaan, Suomen sata yleisintä kasvia (sekä suomeksi että ruotsiksi ja kasvit luonnollisesti myös tieteellisin nimin varustettuina). Siitä vaan kaikki ruksaamaan bongatut kasvit! Saimme myös kuulla, että mustikan kukinta on tänä vuonna pari viikkoa tavallista aikaisemmin.
Anna-Maria Koivisto kertoi myös Fragaria moschata:sta eli ukkomansikasta.
Ukkomansikka on rotevan kokoinen 1800-luvulla viljelty mansikkalaji, jolla emi- ja hedekukat ovat eri yksilöissä. Sitä kasvaa karkulaisena Suomen etelä- ja keskiosissa; aivan etelässä se on jopa yleinen. Ukkomansikat kukkivat touko – kesäkuussa, mutta marjoja ei kasveihin kehity. Syötävät marjat ovat pieniä (1 – 2 cm) ja makeita.
Sade ei haitannut innokkaita retkeläisiä, kysymyksiä oli osallistujilla paljon ja niihin sai asiantuntevat vastaukset. Moneen kertaan tuli mieleen, että olenhan tuota kukkaa tai kasvia nähnyt, mutta en ole vaan tutustunut siihen tarkemmin , saatikka sitten vaivautunut ottamaan edes nimestä selvää. Näin sadesäällä (tai heti sateen jälkeen) värit ja varsinkin värisävyt ovat aivan parhaimmillaan. Vastaaviin retkiin kannatta lähteä mukaan, ei todellakaan tarvitse reissata pitkiä matkoja nähtävän perään, katseltavaa ja ihmeteltävää löytyy ihan kotinurkiltakin aivan riittävästi.
Kuva ja teksti: Johan Hagström
