Related Articles
Vaaan kaupunginkirjaston ”Maat ja kansat” osaston palvelutiskiä vastapäisellä seinämällä on tummanaruskea korkea vanhanajan kirjakaappi. Jos kysyt kaapin tarkoitusta ja sisältöä niin sinulle kerrotaan, että kysymyksesä on ”Myrkkykaappi”. Ovatko siis kirjat myrkkyllisiä?
Ovat tai oikeastaan olivat, sillä Valvontakomission määräyksestä ja oikeusministeriön aloitteesta poistettiin vuosina 1944-46 yleisön ulottuvilta, kirjakaupoista ja kirjastoista, Neuvostoliitolle vihamielistä kirjallisuutta.
Kai Ekholm kertoo kiellettyjä kirjoja koskevassa väitöskirjassaan, että ”Täsmällinen luettelo poistettavista teoksista annettiin vain kirjakaupoille. Kahdessa kiertokirjeessä syksyllä 1944 ja 1945 Suomen kustannusyhdistys kehotti poistamaan myynnistä ja palauttamaan kustantajille noin 300 kirjanimekettä.”
Ekholmin mukaan kirjastoista poistettujen teosten kokonaismäärä on ollut arvailujen varassa; on arveltu, että kirjastoissa rajoitettiin muutaman sadan teoksen lainaamista. Poistettujen teosten nimekemäärä oli 1783 kappaletta. Määrällisesti teoksia poistettiin yli 22 000 nidettä. Teoksia poistettiin 403 kunnassa. Keskimäärin kunnassa poistettiin n. 50 nimekettä. Tavanomainen nimeke poistettiin 11 kunnassa.
Lainaus Kai Ekholmin väitökirjan tiivistelmästä
Myrkkykaappi
Asiasta kiinnostunut saa kaupunginkirjastossa luettavakseen mapin missä on melko tarkka kuvaus tilanteessa Vaasasasa vuoden 1944 loppupuolella.
Vaasan kaupunginkirjaston johtaja sai vuoden 1944 loppupuolella luottamuksellisen kirjeen, jonka oli allaekirjoittanut Valtion kirjastotoimiston johtaja Helle Kannila. Kannila toteaa kirjeessään mm:
”Kun nyt on pyrkimyksenä luoda luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon ja kaikkia hankauksen aiheita on vältettävä, katsotaan olevan syytä vapaaehtoisena toimenpiteenä myös toimeenpanna kirjastoissa kaikessa hiljaisuudessa sellainen karsinta, että yleisölle kotiin tai lukusaliin lainattavien kirjonen joukosta siiretään syrjään erityiseen varastoon sellaiset, joiden arvellaan loukkaavan Neuvostolittoa tai muuten vihamielisen sävynsä vuoksi herättää venäläisten paheksuvaa huomiota.”
Mitää tarkkoja ohjeita säilyksestä ei kiertokirjeessä annettu mutta sen sijaan varoitettiin kirjastonjohtajia:
”Oikeusministeriön toivomus ilmoitetaan kirjastojen toimihenkilöille luottamuksellisesti siinä mielessä, ettei asia tule sanomalehtiin tai muilla tavoin julkisesti esille.
Kaupunginkirjaston myrkkykaappi
Vaasassa niin kuin muallakin ryhdyttiin heti asianmukaisiin toimiin. Kielletrtyjen kirjojen kappaleet siirrettiin listan mukaan Myrkkykaapiksi kutsutrtuun kirjahylyyn joka siirrettiin kirjaston kellariin.
Kaapin lasiovet peitettin vielä varmuuden vuoksi voimapaperilla niin että hyllyn sisälle ei näkynyt. Myrkkykaappi sai olla kaikessa rauhassa aina vuoteen 1979 saakka, jolloin sattuma astui mukaan kaapin tulevaan kohtaloon. Vaasan kirjastossa työskenteli kirjstonhoitaja Mirja L. Mönkkönen 1974-81. Näin Mönkkönen kirjoitti kaapin avaamisen jälkeen.
”Löysin myrkkykaapin vahingossa. Läjäytin lattialle erään korttilaatikon sisällön. Laatikon ei pitänyt sisältää yhtään mitään. Ainakaan ei ulkopuolella ollut mitään tietoa sisällöstä. Kortit oli vat vanhahatavan näköisiä, osa jopa käsin kirjoitettuja: Suursuomea, ryssää, ohranaa, bolsevikkeja!
Siitähän seikka selvisi kun rupesin kyselemään. Siinä oli sen kellarissa olevankummallisen näköisen kaapin sisällön kortisto. Sen jota sanottiin myrkkykaapiksi ja jonka lasiovetkin on sisäpuolelta paperoitu katseen läpäisemättömäksi.”
Hysteeristä naurua
Tänään ei toki myrkkykaapin sisällöllä ole kuin kulttuurihistoriallinen merkitys. Osasta kirjoja on tehty uusintapainoksia, osan on aika armeliaasti unohtanut. Sodanaikaista paropagantaa tutkiville ja suursuomitutkijoile kiellyty kirjat ovat tietysti mainio lähde.
Tavallinen historiaa ja kirjallisuutta harrstava saa aikanaan kiellettyjä kirjoja lukiessa aikaan melkoisia naurunpyskähdyksiä kirjonen kielikuvia lukiessaan. Kovin kaukana ei ole ihmettely siitä, että oliko Suomi sivistys valtio vai ei.
Jos aihe kiinnostaa niin kysy myrkkykaapia. Sitä esitellään mielellään.
