Related Articles
Sähköpostiin työntyy tavanomaisten kauniitten vartalotutkielmien lisäsi myös huumorin kukkasia. Poimin tähän joitakin parhaita viimeaikaisista, kirjoittaa Jorma Ojaharju
Mestaripainoja Köpi Lehtonen (rauha hänen muistoilleen) sanoi kotiintultuaan:
– Kyllä on kaunis ilma.
– Miksi sinä tuota hoet joka päivä, kysyi vaimo.
-Sinä sanoit että jonain kauniina päivänä lähdet, etkä enää palaa.
Kuinka vanhan Moskvitshin sai käyntiin?
Huusi pakoputkeen, että Rokka tulee. Ja heti alkoi kuulua: Nikita, Nikita, Nikita…
Juutalainen istui junassa ja söi savusilakoita. Päät hän irroitti ja pisti sivuun. Vastapäätä istuva saksalainen kysyi:
-Mistä se johtuu, että teitä juutalaisia sanotaan älykkäiksi?
Juutalainen arveli sen johtuvan siitä, että koska he kalaa syötyään nauttivat nuo irroitetun päät jälkiruoaksi.
– Myy minulle ne päät, sanoi sakemanni. – Mitä haluat niistä?
– Kaksisataa euroa.
Sakemanni kaivoi rahat lavaan ja popsi oitis kolme päätä. Sitten hän alkoi tuijottaa juutalaista ja sanoi:
– Taisit retkuttaa minua, perkele.
Juutalainen innostui.
– Siinä näet. Ne vaikuttavat jo.
Puolalainen muutti Suomeen ja halusi ajokortin. Piti mennä
näöntarkastukseen. Lääkäri ripusti seinälle julisteen, jossa kirjaimet Z, Y, X, S, T, W, R, B.
– Mitä kirjaimia tässä on, hän kysyi.
– Mitä kirjaimia, henkäisi polakki. – Minähän tunnen tuon sällin.
Vaimo tuli kotiin ja kirkaisi jo eteisessä:
– Pistä äkkiä kamppeesi kasaan. Voitin arpajaisissa miljoonan.
Mies alkoi hosua ympäriinsä ja kysyi:
– Otanko tropiikkivehkeet vai laskettelupuvun?
– Ei mitään väliä, sanoi vaimo.
– Kunhan vain äkkiä lähdet vetämään.
Sibelius istui Kämpin eka kerroksessa avoimen ikkunan ääressä. Esplanadin puistossa veivasi italiaano posetiiviaan. Ja niin päin persoirea kuin ikänä. Sibbe nousi, meni kadulle ja asteli miehen luo.
– Kuulkaahan, hän sanoi.
– Ei tätä veivata kuin vesipumppua. Oppikaa tauottamaan, eläytykää ja antakaa meille kunnollista musiikkia. Sitten Janne palasi Kämpiin. Katsoessaan puistoon hän huomasi ison paffinpalan nojallaan soittovehjettä vasten. Siinä luki:
Giuseppe Romano, suuren Sibeliuksen oppilas.
Suuren sirkuksen taikuri pakkasi kampsunsa ja ajoi lentokentälle. Paikalla ollut toimittaja tunnisti miehen ja kysyi hän näin nopeasti poistuu Suomesta, maailman parhaasta maasta.
– En minä ole mikään taikuri, hän vastasi.
– Teidän kansanedustajanne, ministerinne ja virkamiehenne vasta taikureita ovat.
– Kuinka niin, toimittaja kysyi.
– He pystyvät kerta toisensa jälkeen ryöstämään samat köyhät, ja kutsumaan sitä hyvinvoinniksi. En ymmärrä kuinka se on mahdollista.
