Related Articles
Lokakuun toisella viikolla viime vuonna allekirjoitettiin ensimmäinen vaasalaisen arkkitehti Anna-Maija Salon Maanhongalle suunnitteleman pohjalaistalon tilaussopimus. Viime maanantaina nousi Ilmajoen Koskenkorvalle uusimman Maanhongan hirsitalon kehikko.
Unelmien hirsitalo nousee Ilmajoelle
Koivuaho on vuosien unelma ja työmaa
Koivuahosta tarina jatkuu siten, että me Maanhongalla olemme havainneet tarpeelliseksi pohjalaistalosarjan täydentämisen maatilojen päärakennuksilla. Sen sarjan nimi on Maajussi, sanoo Anna-Maija Salo.
-Ensimmäinen Maajussi on Karjatila Stroka Miedon kylässä Kurikassa. Sen perustusta aletaan tehdä tulevana syksynä ja talo pystytetään ensi vuoden maaliskuussa. Varmaan myöhemmin pitää suunnitella Maajussille. Morsian. Se tulee olemaan valkoinen, vaaleansininen tai roosanvärinen pitsihuvila.
-Jokaisella pohjalaistalolla, jopa näíllä uusilla, näyttää olevan oma historiansa. Ensimmäiset Uudet Pohjalaistalot nousevat perinteiseen tapaan suvun maille vanhan maatilan talouskeskuksen tuntumaan, sanoo Salo.
Unelmiean Koivuaho
Viime maanantaina Ilmajoaen Koskenkorv alle pystetyn kehikon talon rouva Jenni Tapaninaho pitää blogia talon rakentamisesta ja eämästä valmistuksen odotuksen kanssa. Kysymyksessä on nuoren perheen ehkä suurimman unelman toteutumisesta.
-Vihdoin lasketaan jo päiviä siihen että hirret toimitetaan tontille, MAHTAVAA! Se on kutkuttavan, jännittävän ihana tunne. En malta odottaa, että pystytysporukka tulee ja talo alkaa nousemaan korkeuksiinsa. Toivotaan, että kelit suosii ja muutenkin vältytään ongelmilta. Meillä on tänään ollut tehokas päivä tontilla. Lapset menivät tätsyn hellään hoivaan ja meillä on ollut mahdollisuus olla koko päivä tontilla.
-Mutta oli ihanaa kuunnella välillä sitä hiljaisuutta siellä, lintujen laulua. Välillä joku ajoi kauempana traktorilla paalikone perässään kovaa vauhtia seuraaville pelloille, ja kävipä meidänkin pellolla paalikone pyöräyttämässä paaleja. Pellot on toki vuokrattu naapurin isännälle.
On mukavaa kun joku pitää ne siistissä kunnossa ja on hyötykäytössä. Kahvitauolla kiertelin ympäriinsä ja välillä ihastelin sitä tunnelmaa, mutta pian se muuttuikin jo lieväksi pakokauhuksi. Millä ilveellä me saadaan pihamaa edes jotenkin siedettävään kuntoon, kuinka isoksi jätetään varsinainen piha-alue ja missä luonto saa muokata maiseman omanlaisekseen?
Riittääkö meidän aika sen kaiken tekemiseen, kun lapset on vielä niin pieniä, osataanko me, kuka lähipiiristä osaa neuvoa mikä olisi järkevää? Aikani tuskailin, ja totesin että paras ottaa pora käteen ja tehdä reikiä. Ja niin sain unohdettua sen lievän paniikiin jota sain lietsottua omissa ajatuksissa, kirjoittaa Jenni Tapaninaho blogissaan.
