Related Articles
Työn olemus
Onko työn käsite hämärtynyt ihmistenmielissä Pohdiskelee HarriHakala tässä kolumissa.
Sana työ lienee vanhaa perua, jonka jokainen käsittänee omista lähtökohdistaan. Aikojen alussa työ on yhdistetty orjuuteen ja alistamiseen. Laulussakin kehotetaan työn orjia nousemaan sorron yöstä ja taisivat olla vanhat kunnon roomalaiset, jotka määrittelivät työn olevan toimintaa, johon vapaiden miesten ei missään tapauksessa pidä sekaantua.
Nykyisin omani ja varmaan monen muunkin subjektiivisen ja ilmeisen kapea-alaisen näkemyksen mukaan työ mielletään toiminnaksi, joka on tavalla tai toisella vastikkeellista – yleensä rahassa mitattavaa – toimintaa eli puhutaan palkkatyöstä. Muuten työn käsitys tuntuu jostain syystä hämärtyneen.
Kaikenlaista puuhastelua ja jopa harrastukseksi miellettyä tekemistä kutsutaan usein työksi tai työn tekemiseksi. Kun omakotitalon omistaja harrastaa liikuntaa, menemällä puhdistamaan piha-aluettaan sataneesta lumesta, sanotaan, että hän tekee lumitöitä. Tai kun tämän kirjoittaja kotioloissa itse valmistaa oman ruokansa tai ylläpitää siisteyttä omassa elinympäristössään, joku hyväkäs väittää sitä kotityöksi.
Takavuosina eräs ystäväni, joka oli lahjakas piirtäjä ja työskenteli somistajana erään kauppaketjun palveluksessa, kertoi pitävänsä työstään niin paljon, että joka kerta palkkaansa kuitatessaan tunsi huonoa omaatuntoa, kun otti korvausta hommista, jotka tuntuivat lähinnä harrastukselta.
Uusien työpaikkojen luomisesta on myös tullut jonkinlainen pakkomielle, jonka seurauksena työn määrittelystä on tullut sumeaan logiikkaan verrattavaa sameaa puuhastelua. Tuollaisen pakkomielteen valtaan joutuneet eivät tule ajatelleeksi, elääkö työstä maksetulla palkalla. Tasavallan taannoinen hallitus ylpeili, ottamalla kunniaa korkeasuhdanteen synnyttämästä 100 000 työpaikasta. Lienee turha toivo, mutta nykyinen hallitus voisi keskittyä siihen, mistä maahan saataisiin uusia palkanmaksajia. Alhaisesta työn tuottavuudesta kun sen tekijälle ei yleensä kovin paljoa jää, kun työn teettäjä ottaa päältä omansa pois.
Mitä se työ sitten loppujen lopuksi on? Kuten todettu, se mikä toisen mielestä kuuluu harrastusten piiriin, saattaa jonkun toisen mielestä olla työtä, josta on saatava kunnon korvaus. Tuo korvaus lienee kaikesta huolimatta ollut työn ilmeisin tunnusmerkki. Ainakin viime aikoihin asti.
Nyt on kuitenkin tehty – ilmeisesti ihan väitöskirjatasoinen – tutkimus, jossa työn syvin olemus on selvitetty. Eipä sitä vaan ole koskaan ole tullut ajatelleeksi, että hankkiessaan itselleen elantoa, on tullut suorittaneeksi toimintaa, joka määritellään ”objektivoitujen prosessien tekniseksi hallinnaksi”. Että silleen. Ei mitään prekariaatin moittimia pätkätöitä tai muuta paskaduunia!
