Related Articles
Kuvat: Johan Hagström
Siiri Liikalan tuhkauurna laskettiin perhehautaan maanantaina 6. elokuuta 2007. Paikalla ei ollut sukulaisia, eikä tuttavia vain Vaasan Vapaa-ajattelijoiden puheenjohtaja Pentti Suksi.
Uskonnottomilla on oma hautausmaa
Maanantaina 6. elokuuta 2007 kello 15.21 Pentti Suksi (63) kantaa Vanhassa Vaasassa sijaitsevan Kullervonmaan hautausmaan portista Siiri Liikalan (1921-2007) tuhkauurnan hautausmaan puolelle ja laskee sen perhehautaan kaivetun pienen kuopan reunalle. Paikalla ei ole ainuttakaan sukulaista tai ystävää. Ainoastaan toimittaja ja valokuvaaja.
Vaikka aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta ja on kesän tähänasti lämpimin päivä, on hautausmaan korkean kuusiaidan sisäpuolella viileätä, jopa hämärää. Hautausmaata varjostavat iltapäivällä auringon puolella korkeat männyt.
Suksen ääni häipyy välillä hautausmaan hämärään… Lasken Sinut Siiri Liikala haudan rauhaan. Täällä pääset takaisin perheesi pariin. Kiitos elämästäsi. Täällä ovat jo äitisi Anna, isäsi Leevi ja veljesi Lauri, Niilo, Ilmari ja Mikko. Lepää rauhassa.
Mitä muuta Suksi sanoo, katoaa tuulen suhinaan. Tilaisuus on lyhyt ja karu, jopa kaunis.
Vapaa-ajattelijoiden hautausmaa
Vaasan Vapaa-ajattelijoiden yhdistyksen ja Suomen Vapaa-ajattelijoiden liittovaltuuston jäsen Pentti Suksi on toiminut Kullervonmaalla hautaansaattaja jo 25 vuotta. Hautauksia on n. 3-5 vuodessa.
-Tärkeintä uskonnottomille ja heidän omaisilleen on tietää, että vapaa-ajattelijoiden hautajaismenoissa pyritään tekemään seremoniasta aina vainajan näköinen. Hautajaisiin kuuluvat aina menot: puheita, musiikkia, ehkä vielä jotain muuta. Kuolema otetaan aina vastaan arvokkaasti.
-Esimerkiksi Siirin kohdalla seremonia olisi ollut sama vaikka paikalla ei olisi ollut ketään.
Siiri halusi tulla haudatuksi perheensä pariin. En tiedä hänestä muuta kuin että hän lähti Ruotsiin joskus sodan jälkeen ja vietti siellä koko ikänsä. Siirin perhe, Liikalat, oli tunnettu vasemmistolaisuudestaan Vaasassa. Ilmeisesti yksi Liikaloiden lapsista elää vielä Ilomantsissa, tietää Suksi.
Vainajan tahtoa tulisi noudattaa
Suksen mielestä vainajan tahtoa tulisi noudattaa niin pitkälle kuin se on mahdollista. Moni ei välttämättä halua kertoa uskonnottomuudesta edes lähipiirilleen. Tällaisessa tapauksessa on hyvä tietää että on muitakin mahdollisuuksia kuin kirkkohautajaiset.
– Moni joka ei missään tapauksessa olisi halunnut tulla haudatuksi ns. siunattuun maahan, on haudattu sukulaisten toimesta kirkkomaahan. Vainajan hautaaminen hänen vakaumustaan vastaan sotii kuitenkin kaikkea tapakulttuuria vastaan.
-Esim Vaasan vanhalla hautausmaalla on lähes koko 50-luvun SKP:n johtokunta omalla pienellä alueellaan. Kaikki eivät missään tapauksessa olisi sinne halunneet, vihjaa Suksi.
Etsi lisää resursseja sanoilla:hautausmaa tunnustuksettomille,
tunnuksettomien hautausmaa, ateistien hautausmaat,
vapaa-ajattelijoiden hautausmaa, vapaa-ajattelijoiden hautausmenot, hautapaikka siunaamattomaan maahan,
katsomuksellisesti sitoutumattomat, uskonnoton tapakulttuuri, uskonnoton hautaaminen, uskonnottomien hautajaiset
Kuvat: Johan Hagström
Vapaa-ajattelijoiden hautausmaata kutsutaan Kullervonmaaksi sen ensimmäisen vainajan mukaan niin kuin tapana on.
Kullervonmaa
Vapaa-ajattelijoiden hautausmaa Vanhassa Vaasassa Ortodoksista hautausmaata vastapäätä on perustettu vuonna 1956. Hautausmaata kutsutaan Kullervonmaaksi sen ensimmäisen vainajan Kullervo Taijalan mukaisesti niin kuin tapana on.
Kullervonmaahan on haudattu sekä vapaa-ajattelijoita, sekularisteja uskonnottomia, agnostikkoja ja monia muita ei-uskovia sekä nyt myös islaminuskoisia.
Noin puolen hehtaarin kokoinen hautausmaa riittää Suksen mukaan sadaksi seuraavaksi vuodeksi varsinkin kun monet haluavat nykyään uurnahautauksen. Poikkeuksen tekevät islaminuskoiset, jotka haluavat uskontonsa mukaisesti aina arkkuhautauksen
Tunnettuja vainajia
Vaasan kaupungin uuden ja vanhan hautausmaan kauppaneuvospitoisen hautausmaakiorroksen voisi ehkä tehdä myös Kullervonmassa vaikka kierroksesta tulisi pakostakin lyhyt. Kävijöille saatettaisiin kertoa, että hautausmaalla lepää esimerkiksi Aleksanteri Harjunpää joka oli eläessään yksi suomen merkittävimmistä kivityömiehistä..
Hänen talttansa jäljiltä on esimerkiksi Museon porraspieltä aikanaan koristanut karhu, Hartmannintalon ja vesitornin korkokuvat ja koristeet tai Urho Harjunpää joka joskus kolmekymmenluvulla saattoi yhtä äkkiä vain kadota vaimoltaan Idalta puoleksi vuodeksi.
Ei Urho oikeasti missään kadoksissa ollut. Hän oli Moskovassa komiternin opissa oppimassa vallankumouksen strategiaa. Kommunistinen internationaali eli Komintern (1919-1943) oli Venäjän kommunistisen puolueen aloitteesta perustettu kansainvälinen yhteistyöjärjestö, jonka tarkoituksena oli kansainvälisen porvariston kukistaminen proletariaatin nimissä.
Komintern oli tiukasti keskitetty ja kurinalainen "maailmanpuolue", jonka kansallisuuksien mukaan järjestetyt jäsenjärjestöt eli kommunistiset puolueet olivat keskusorganisaatiolle alisteisia osastoja.
Hautausmaalla lepää myös Vieno Paldan joka oli Yrjö Mäkelinin sisar. Yrjö Mäkelin taas oli suutari ja suomalainen poliitikko ja työväenhenkinen lehtimies. Hän toimi usean työväenlehden päätoimittajana.
Hän loi perustan nykypäivän suomalaiselle parlamentarismille.
Mäkelin kirjoitti ns.punaisen julistuksen jossa ei ollut muuta punaista kuin se, että se oli painettu punaiselle paperille. Hän kirjoitti myös SDP:n Forssan puoluekokouksen ohjelman. Siitä kaikki muu on toteutunut paitsi ei kirkon ero valtiosta.
Mäkelin sai 1918 kuolemantuomion siitä, ettei hän osallistunut kansanvaltuuskunnan kokouksiin ja toisen kerran kun hän lehdessä vastusti valkoisten vainoja, Kyösti Kallio anoi hänelle armahdusta, mutta hän huolinut sitä vaan teki itsemurhan Katajanokan vankilassa.
Paljon muitakin mielenkiintoisia vainajia lepää Kullervonmaassa.
-Kullervonmaan kuusiaita ei ole kenellekään liian korkea. Tärkeintä on että tieto hautausmaasta menee kaikkien niiden korviin, jotka eivät halua jostakin syystä kirkkohautajaisia, eikä kirkollisia tunnuksia ja menoja.
-Tästä huolimatta menot ovat aivan yhtä arvokkaat kuin kirkkoon kuuluvilla.
-Kaikilla ihmisillä täytyy olla oikeus surutyöhön ja se on mahdollista vain arvokkaan seremonian avulla, joka vapauttaa jälkeenjääneet kuolemaan liittyvissä tuntemuksista, sanoo Suksi.
