Related Articles
Yksinkertaisella retoriikalla, satiirilla ja ironialla on helppo arvostella suunnitelmaa, jolla autetaan kriisissä olevaa Kyprosta.
Vastoin väitettä Suomi ei lähetä veronmaksajien rahoja Kyprokselle.
Sen sijaan Suomi, kuten kaikki muut euromaat, takaavat lainat, jotka Kypros ottaa ja jotka sen on korkoineen maksettava takaisin.
Eivät pelkästään Kansainvälinen valuuttarahasto ja muut euromaat Euroopan vakausmekanismin kautta vastaa koko rahoituspaketista, vaan ne, jotka ovat sijoittaneet rahaa kyproslaisiin pankkeihin, saavat tuntea sen nahoissaan. Periaatteellisesti tämä on tärkeää.
Kriisiin joutuneilla euromailla on mielenkiintoinen yhteinen piirre: Irlanti, Portugali, Espanja, Kreikka ja Kypros sijaitsevat kaikki kolmessa Euroopan neljästä kolkasta. Luoteiskolkassa on EU:n ja euron ulkopuolella oleva kriisin kohtaama Islanti. Vain koilliskolkka, Liettuaa lukuun ottamatta, on säästynyt vastaavalta syvältä rahoitus- ja pankkikriisiltä. Siellä Suomi sijaitsee.
Voimme olla ylpeitä, että olemme pärjänneet paremmin kuin muut ei vähiten siksi, ettei meillä Islannin, Irlannin ja Kyproksen tavoin ole ylimitoitettua pankkisektoria.
Pitää kuitenkin muistaa, että vain kaksikymmentä vuotta sitten me, lähinnä ulkoisten olosuhteiden takia, koimme rahoitus- ja pankkikriisin joka on täysin verrannollinen tämän päivän kriisiin.
Emme silloin olleet EU:n jäseniä, eikä yhteistä eurooppalaista valuuttaa ollut olemassa. Saimme pärjätä täysin omin voimin, minkä myös teimme. Mutta hinta, jonka monet kansalaiset ja ennen kaikkea yrittäjät joutuivat maksamaan, oli erittäin korkea. Yhä on niitä, jotka maksavat senaikaisia velkojaan ja korkojaan.
Jos olisimme silloin olleet EU:n jäseniä ja euro olisi ollut valuuttana, emmekö olisi odottaneet, että muut EU- ja euromaat olisivat auttaneet meidät ulos kriisistä? Miltä meistä olisi tuntunut, jos ne olisivat kääntäneet meille selkänsä – ehkä siksi, että jokin ”perussaksalainen”, ”perushollantilainen”, tai ”perusranskalainen” puolue olisi onnistunut pysäyttämään solidaarisuusmekanismin?
Joku sanoo nyt, että nämähän ovat menneisyyden teorioita. Kyllä vain, mutta mitä vakuuksia meillä on siitä, ettemme koskaan tulevaisuudessa voisi joutua vastaavanlaiseen tilanteeseen?
Meillä on EU ja euro vakauttavina tekijöinä, mutta mitä jos ulkomaankauppamme jostain syystä romahtaisi, kuten tapahtui Neuvostoliiton romahduksen jälkeen? Emmekö odottaisi, että ystävämme EU:ssa ja euroalueella auttaisivat meitä? Niin tekisin minä, ehkä myös perussuomalainen.
Perussuomalaiset ovat vielä yhdessä asiassa väärässä. Kaikista piittaamattomuuden ja rahanpesun varjoista huolimatta suomalaisilla tuntevat sympatiaa Kyprosta kohtaan.
Monet suomalaiset ovat aikoinaan siellä palvelleet YK:n rauhanturvaajina, ja vanhempi sukupolvi muistaa A. E. Martolan ja Ensio Siilasvuon ja heidän tehtävänsä saarella.
Vielä useammat suomalaiset ovat vierailleet maassa ja monet maanmiehet viettävät osan vuodesta, elleivät koko vuoden saarella.
Nyt enemmän kuin kaksikymmentä vuotta Berliinin muurin ja rautaesiripun kaaduttua, Kypros on jatkuvasti jaettu piikkilankaesiripulla ”vihreällä linjalla”, joka myös jakaa pääkaupunki Nikosian kahtia.
Jo tästä syystä meidän pitää olla solidaarisia nyt kovia kokevien kyproslaisten kanssa.
Lars-Erik Gästgivars
kansanedustaja (r.)
Mustasaari
