Related Articles
Kuvitelkaamme, että päiväkodeissa lapsille aletaan opettaa sellaisia elintapoja, joiden mukaan kaikkia ihmiset ovat tasa-arvoisia, tasalaatuisia ja myös päätymässä samaan paikkaan kuoltuaan. Kerrotaan lapsille, että, se on itse ihminen, joka antaa työlleen ja teokselleen arvoa, eikä toisin päin, kirjoittaa Farzad Moghaddam pour
Unohda kapitalismi ja ota käyttöön anarkismi…!
Opetamme lapsille, että ahneus ei johda ihmistä mihinkään, kun loppujen lopuksi kaikki jättää kaiken jälkeensä ja lähtee. Että ihminen voi yhdessä hetkessä levätä vain yhdessä kodissa, ajaa vain yhdellä autolla, syödä yhden kunnon annoksen, maata yhdessä sängyssä, joten rahan kerääminen voi olla hyvä syy yrittämiseksi, mutta sille hyvin uhrataan meidän ihmisten inhimillisyyttä.
Myös se, että kateus, kostonhimoisuus, tappaminen, vahingoittaminen, tuhoaminen, juonittelu, juoruilu ja yms. eivät saa saastuttaa meidän inhimillistä elämäämme ja meidän tulee miettiä syvästi, että jokainen vain kerran elää, joten parasta jättää jälkeensä hyvä maine.
Minä uskon, että lapset kyllä oppivat nopeasti, jos huomaavat hyviä malleja hoitajiltaan ja opettajiltaan. Jos lapsi uskoo kaiken maailman taikauskoisia ja uskonnollisia tarinoita, joita heille tyrkytetään, niin miksei ymmärtäisi ja oppisi näitä viattomia ja inhimillisiä asioita?
On nyt kuitenkin selvinnyt, että tähän asti kommunismi ei ole pelannut, eikä tule enää pelaamaan, joten turhaan kukaan edes kaipaa enää sitä. Kapitalismikin joka vuosikymmenen välein sortuu lamaan tai inflaatioon ja sotkee miljoonien ihmisten elämää. En oikein ymmärrä, mitä enää ihminen kaipaa tässä elämässä, jos kertaa sen kunniaa ja ylpeyttä on kokonaan tallattu?!
Tämä nykyinen kapitalismi elääkseen koko ajan keksii monimutkaisia ja jopa typeriä keinoja, kuten esim, EU ja globalisaatio, koska ilman ostoskykyä ja tuhlaushimoa systeemi kokonaan on mennyttä. Siis meistä ihmisistä on tehty kymmenien vuosien varrella kulutusgladiaattoreja. Emme jaksa sitä ajatella syvällisesti, emmekä yksittäisesti sille voi mitään.
Valtiot omilla äänillämme valitsemme ja annamme niille vapaat kädet nöyryyttää meitä ihan joka päivä. Toisissa maissa koko kansa on riippuvainen valtion almuista ja toisista taas valtio osaa vain kiristää verotussääntöjä, mitä lihottaa enemmän rikkaita ja kuivaa rahvaan ihmisen lehmän tissit.
Aika merkillinen idiootti tämä ihminen, joka synnyttyään on jo typerien sääntöjen orja, muttei itsekään sitä huomaa heti, kunnes elävässä elämässä törmää umpikujaan. Silloin vasta katsoo päin taivasta ja odottaa epätoivoisena apua, mutta korkeintaan lokki tai harakka kakkaa otsansa päälle.
Monet miljardöörit perustavat hyväntekeväisyyslaitoksia (jos siinä olisi rehellisyyttä)halutakseen olla hyväsydämisiä ihmisiä. Mutta eiköhän olisi järkevämpi ja paljon lyhyempi reitti, jos ne eivät olisi niin ahneita ja julmia bisneksessään, jolloin ei edes syntyisi niin paljon köyhiä ihmisiä, joita taas pitää nöyryyttävällä tavalla auttaa?
Kommunismin arvostelijat kapitalistit aina ovat perustelleet, että jos ihminen bisneksessään tai yrityksessään ei voita, niin ei sen motivaatiokaan herää, mutta motivaatio mihin asiaan? Lisätuotantoon, lisämyyntiin, lisävoittoon, jolloin toisesta tulee herra ja toisesta rahvas? Eikö nämä rikkaat kuole koskaan?
Kapitalismi ei todellakaan välitä ihmisestä ja sen kunniastaan ja ylpeydestään, vaan päinvastoin tekee jokaisesta ihmisestä rahaorja. Jopa se rikas herra/rouva myös on rahaorja koska ilman rahaa ja sen saannin motiivia eivät pysty elämään rauhallisesti.
Näin ollen kaipaamme tässä vaiheessa varmasti anarkismia. Anarkismia on vuosien varrella joko tahallisesti tai epätahallisesti ymmärretty ja mainostettu väärin. Anarkismi ei tarkoita sikin sokin yhteiskunta, jossa huligaanit määräävät, vaan sitä, että emme olisi enää toistemme orja tai herra.
Tekisimme töitä elämämme vuoksi, emmekä eläisi työn vuoksi. Anarkismijärjestelmässä emme myöskään ole enää rahaorjia, vaan inhimillisyyden aspekteja. Anarkismissa se ei ole raha, joka antaa meille yritysmotivaatiota, vaan vankka ja toimiva aatemaailma takaa meidän inhimillisiä tekojamme ilman, että odottaisimme taivaalta mitään palkkiota tai pelkäisimme Saakelin vihaa ja juonittelua.
Farzad Moghaddam pour
