Related Articles
yhteiskunnalinen ongelma
Vaasaleinen Bert Lundströn on toiminut lähes koko työhistoriansa ajan turvallisuusasioiden parissa. Lundströn seuraa edelleen tarkasti turvallisuustilanteen keheitystä Suomessa.
Tänään sanomalehti Pohjalinen julkaisi Lundströmin aihetta koskevan kaunokirjallisen tekstin hiukan muutettuna. Tässä kirjoitus sen alkuperäisessä muuttamattomassa muodossa.
Kirjoituksen pohjana on Hyvinkään ammuskelu, jossa mieshenkilö ampui 26. toukokuuta 2012 aamuyöllä kello 01.53 aikaan kiväärillä kadulle surmaten kaksi ihmistä ja haavoittaen seitsemää ja aiheuttaen vammoja ja kärsimystä yli 30:lle.
Tekijä on myöntänyt tekonsa ja sanonut kuulusteluissa, että syynä oli suuttumus häviöstä leikkimielisessä painiotelusa.
Systeemin vika, koittakaa nyt tajuta
No, mulla oli vähän huono päivä ja fiilikset. Sitte mä aloin vähän kelaa, et niinku miten vois parantaa oloa. Mä ajattelin, että mullahan on kiikaritähtäimellä varustettu kivääri saatavilla – siis niinku ihan luvallisesti jotenki. Niin lähdin sitte tohon keskustaan ja kiipesin katolle mistä oli hyvät tsiikaus- ja tähtäysmahikset vastaapäätä ravintolan edustalle. No, tulihan siinä sitte maalitauluja.
Mä pidän itteäni hyvänä ampujana, sitte ku oli vielä pimeetä ja tähtäyskulma hankala, nii oli siinä haastetta. Meikäläinen klaaras sen ja kaks kuoli ja yks naispoliisi feikisti. Mähän jäin sitte poliisien kiinni-jumiin lähes paikan päältä.
Ne kaks osumaa saanutta kyllä kuoli, mutta se naispoliisi jäi vain koomaan nukkuun kolmeks kuukaudeksi.
Parin päivän sisään ilmotin reilusti, että oon kyllä kovasti pahoillani. Mut ei sekään riittänyt, vaan mulle langetettiin vankeustuomio – siis ehdotonta.
En tajuu, että niinku pohjoismaisessa demokratiassa ja sivistysvaltiossa. Siis pitäishän nyt ymmärtää , että on hetkittäin impulsiivinen ja rakentaa jonkun draaman.
Six toisex niin ne kaks ei oikeesti lopullisesti kuollu. Mä muistan jostain saaneeni dataa uudelleen syntymisestä ( joku inkarnaatio tai interventio, whatever) tai sielujen jälleenkierrätyksestä. Siis noi kaks palaa universumiin jonnekin. Sitte tää naispoliisi, niin sehän sai vain nukkumis- ja lepolomaa muutaman kuukauden.
Siis mä koen, että mua jotenki ahdistellaan ja vainotaan. Kun mä kuitenki koen olevani yksilö ja individualisti. Eihän siinä ole demokratiaa ja vapautta ollenkaan.. Sitte kaiken lisäksi mua vedettiin turpiin vankilassa. Ei sielläkään ole suojaa meikäläiselle. Kyllä ahdistaa ja kyllä mä mieleni pahoitin – ettei oo siis mitään turvaa. Mua on kertakaikkiaan kohdeltu väärin ja epiksenmäisesti.
Täytyyhän ihmisen päästä purkautumaan – vai?”
Teksti on lähtöisin allekirjoittaneen kynästä, mutta perustuu realismiin ja useaan eri lähteeseikävässä ja surullisessa aiheessa.
Bert Lundström
Vaasa
