Politiikkaa tarvitaan sellaisten asioiden hoitamiseen, joista ei yksin selviä. Yksin tallaamalla ei saa kummoistakaan polkua sinne, minne on tarve päästä, mutta yhteiskunnan järjestäminä meillä on sitä leveämpiä teitä, mitä useammalla on tarve niitä kulkea. Niinhän se oikein on, kirjoittaa kokoomuksen kuntavaaliehdokas Ilkka Raatikainen.
Politiikka on ihmistä varten
Läpi elämän yksilöllä on tarpeita, joista ei yksin selviä. Lapsena jokainen tarvitsee elatusta ja hoitoa vanhemmiltaan. Jos heitä ei ole tai heillä ei ole varaa, saa apua muilta ihmisiltä. Yhteiskunta on järjestänyt sen politiikan avulla. Nyky-yhteiskunnassa selviytymiseen eivät riitä oman kokemuksen kautta opitut tiedot ja taidot. Politiikan keinoin on luotu koulujärjestelmä, jossa vuorollaan jokainen saa yhteiskunnassa tarvitsemansa eväät pääosin muiden kustantamina.
Jokainen elämästään selviytyjä tulee vanhaksi ja välillä sairaaksikin. On oikein, että pääosin muiden maksamana saa avun vaikeimpiinkin sairaanhoidon tarpeisiinsa. Samoin on oikein, ettei vanhana ja höperönä jää heitteille, vaikka omat voimat eivät enää riitä jokapäiväisistä elämänhaasteista selviytymiseen eikä läheisiäkään enää ole.
Politiikassa kohdataan vaikeitakin kysymyksiä. Pitääkö muiden maksaa pääosin kalliita investointeja vaativia kulttuuri- tai urheiluharrastuksia parhaissa työvoimissaan oleville? Kuuluuko lapsettomien osallistua lapsellisten päivähoito-, opetus- ja harrastuskustannusten jakamiseen? Onko oikein vaatia itsestään huolehtivia osallistumaan terveytensä omilla valinnoillaan turmelleiden aiheuttamiin kustannuksiin? Missä määrin hyvinvointi lisääntyy yksilön vastuiden yhteiskunnalle siirtämisen myötä? Missä vaiheessa lipsahdetaan hyvinvoinnin edellytysten luomisesta pahoinvoinnin puolelle siirtämällä yksilön kulujen maksuvastuita liikaa toisille?
Onnen tasaaminen politiikan keinoin on oikein johonkin rajaan saakka. Jos tätä tavoitellaan esimerkiksi tulonjaossa jarruttamalla ja estämällä huipputuloja yritteliäimmiltä ja työssään parhaiten onnistuneilta, ei edistetä yhteiskunnallisen yhteisvastuun eikä hyvinvoinnin asiaa. Se on yhtä väärin kuin olisi huippumenojen estäminen heiltä, joita sattuu kohtaamaan epäonni esimerkiksi sairastua johonkin, minkä hoitokeinot ovat liian kalliita yksilölle mutta siedettäviä yhteisölle. Politiikassa täytyy tavoitella yksilöiden tasa-arvoa sekä tuloeroissa että menoeroissa sallimalla kummassakin huiput niin kuin meidät pääosan kaikesta maksavat ja hyödyntävät massatkin.
Kaupunginvaltuustossa päätetään tuloeroista tulonsiirtojen ja menoeroista menonsiirtojen keinoin. Kaikkien hyvinvointia pitkällä tähtäyksellä edistää yritteliäisyyden, korkeiden tulojen tavoittelun, taloudellisen riskinoton, kehittämiseen sijoittamisen, rakentamisen, kasvun ja muiden toteutusseutunsa elinvoimaa lisäävien asioiden suosiminen. Kun näissä Vaasan kaltaisessa pikkukaupungissa muutamakin onnistuu oikein kunnolla, on poliitikoilla karsimis- ja säästämislistojen sijasta mieluisampaa mietittävää, mihin ja kenen hyväksi verovelvollisilta kerättyjä rahoja seuraavaksi siirretään ja investoidaan ja kuinka paljon.
Politiikan tarkoitusta etsitään eri puolueissa eri näkökulmista ja eri elämänalueilta. Alueen kannalta on hyvä, jos niistä yhdessä koostuu monipuolinen, moniarvoinen ja kattava kokonaisnäkemys. Sitä tarvitaan alkavan vaalikauden uusissa haasteissa.
Ilkka Raatikainen
tekniikan tohtori, varavaltuutettu (kok)