Related Articles
Markku Katajisto ja surrealistin symboliikkaa
Juha Rantala
Vaasalainen taidemaalari Markku Katajisto syntyi Lapualla 19. heinäkuuta 1948. Vaasaan hän muutti perheensä mukana 14-vuotiaana. Tänään 62-vuotias taiteilija sanoo voivansa piirtää ja maalata mitä tahansa, mutta ei sitä tee.
– En pääse enkä haluakaan päästä eroon teemoista, joihin jo nuorena tartuin, toteaa taiteilija vaatimattomasti.
Hyvä niin, sillä taiteilijan tämän- ja tuonpuoleisesta symboliikasta löytyy aimo annos mystistä dalimaisuutta. Katajisto tekeekin surrealistisissa öljy- ja temperamaalauksissaan sekä lyijykynätöissään tarkkaa, jopa pikkutarkkaa työtä. Se on sitä Katajiston kädenjälkeä omimmillaan.
Markku Katajiston uusimmassa näyttelyssä "Kuvasalaattia" vaasalaisessa taidegalleria Art Sottiisissa, Kauppapuistikko 27, on esillä kattaus Katajiston tuotantoa eri aikakausilta. Näyttely on esillä 4. maaliskuuta saakka.
Katajisto on itseopiskellut taiteilija ja hän on ollut Vaasan taiteilijaseuran jäsen. Näyttelyitä hän on pitänyt useita satoja niin koti- kuin ulkomaillakin, tosin viime vuosina harvemmin.
Pikkutarkkuutta ja
pitkäjännitteisyyttä
Katajisto pureutuu aiheisiinsa huolellisen pikkutarkasti. Työskentely ja tekotapa, niiden monikerroksisuus, vaativat pitkäjännitteisyyttä. Siksi Katajistolla tapaa olla useitakin töitä työn alla yhtäaikaa.
– Haluan tuoda jokaiseen tauluun ajatusta. Aiheet lähtevät mielen sopukoista, pinnalta ja syvältä. Mietin paljon ja sieltä mietiskelyn kautta ne aiheet useimmiten tulevat. Haluan kertoa, että on olemassa muutakin pohtimista kuin raha ja pankki. Ehkäpä asian selittää se, että minussa virtaa epäilemättä tuollaista norjalaisromanialaista kulkurin verta, vuodattelee kuvataiteilija pilke silmäkulmassa.
Markku Katajisto on tänä päivänä eittämättä oman lajinsa boheemi, joka kuuluu nykyään harvoin julkisuudessa esittäytyviin taiteilijoihin. Harmi, sillä hän on oman tiensä kulkijana kiistaton, ikuinen lahjakkuus. Maalausten aihepiiri ja muotokieli ovat useimmiten tumman synkkää ja niissä sivutaan kuolemaa, mystiikkaa ja kristillistä symboliikkaa. Katajiston jälki on eleetöntä ja niukkaa, yksinkertaisen kauniisti pelkistettyä kuvailmaisua.
Vaikka kuolema ja ahdistus ovat Katajiston töissä jatkuvasti läsnä, niin kaikesta huolimatta toivon säde säteilee vilahtelee lupaavasti taustalla.
– Tämä pimeyden ja valon välistä ikuista taistelua symbolisoi aikanaan kansalliskirjailija Aleksis Kivikin tuotannossaan, joten tuo ikimuistoinen huudahdus "Minä elän" sopii hyvin tämänkin näyttelyn tematiikkaan, arvioi Katajisto.
