Related Articles
Vennyn kotitalon kesäkekkereissä käyneet ystävät kiinnittivät huomiota siihen että kukat, ruoho ja pansaat saivat kasvaa juuri niin kuin luonto oli parhaaksi nähnyt. Venny ei aina jaksanut pukeutua ystäviään varten, vaan esiintyi tutussa seurassa alushamesillaan.
Venny Kontturi oli arkipäivän boheemi
luomistyö ohitti arjen rutiinit
Asevelikylän Jukolan naiset muistelivat Venny Kontturia ja hänen kirjallista tuotantoaan keskiviikona Naisten päivänä 1989 STS:n kerhohuoneella (Tornikeskus/Black Jack). Illan anti kiteytyi Alli Salon ajatuksiin, kirjoittaa toimitaja Rauno Anttila Kansan Ääni lehdessä 10. 03. 1989.:
”Venny Kontturista olisi vielä paljon muistitietoa. Siksi olisi tärkeätä tallettaa tieto, mitä on olemassa. Tulevat polvet saisivat tietää, miten vaikeista olosuhteista riippumatta ihmisem luomisvoima purkautuu.”
Salon toteamus jäi hurskaaksi toiveeksi. Vieläkään ei ole näköpiirissä kokonaisesitystä Kontturin elämästä, elämänympäristöstä ja tuotannosta. Esimerkiksi netissä on kovin niukasti materiaalia Kontturista. (26.10. 2010)
Illan kohokohtia olivat Vennyn tyttären Iiris Ekolan lukema karikatyyrionmainen runo Vennystä, ilmeisesti Ekolan itse kirjoittama. Valitettavasti Anttila ei julkaissut runosta kuin katkelman:
”Jokainen tietää että Venny tietoinen oli asioista ja aatteista.
Ei salaisuus sekään että hän suuresti piti vaatteista.
Niitä osti hän tavan takaa oli värkeissä varaa vaikka muille jakaa.
Oli Fatiman vakituinen kundi. Salmen salonkiin oli aina auki reiti.Ei koskaan ehtinyt sitä poilkua peittää ruoho, ei koristaa lukin seitti.Hän nautti ja tahtoi aina koroin kevein kepsuttaa.
Venny tahtoi leveälieristä hattua käyttää enemmänkin tanäyttävä htoi hän ruhtinattarelta näyttää.
Mikä oli oli silloin kenkien osto kaunis leveä kulku ja jalan nosto.
Ei olisi tullut mieleenkään Vennyn läskipohjin lättänöin lepsuttaa.
Ulkopuoliset Vennystä
Venny Kontturi nautti huomiosta ja viihtyi hyvin seurassa kuin seurassa. Merkillepantavaa oli juuri pukeutuminen ja erityisesti isokokoiset hatut. Vennyn luona vierailleet kiinnittivät huomiota myös kirjailijan tapaan tehdä luovaa työtä sekä kodin ympäristöön.
”Venny istuu koivet oikoisina ja pitää kirjoituskonetta jalkojensa päällä. Siinä syntyvät pakinat ja kirjat. Mutta koska ne syntyvät?
-Ennen kirjoitin aina yöllä mutta nykyään aamuisian. Yöllä vain säikkyy kun tämä vanha hirsitalo rusahtelee ja risahtaelee. Illalla ei auta ollenkaan tekstiä tehdä, siitä tulee liian lennokasta, sanoi Venny kaupunkilehti Uuden Vaasalaisen haastatatelussa tammikuussa 1974.
Toimittaja jätti häveliäästi lisäämästä Vennyn kirjoitusasentoon että ”pilliklupi suupielestä roikkuen ja useimmiten alushameessaan”.
Kotturi elätti itsensä 15 vuotta ”apurahoilla ja pakinoilla” Kiihkeimpänä luomiskautene Venny kirjoitti jopa viisi pakinaa viikossa. Vauhti oli niin hurja että kodin siivoaminen jäi vähemmälle. Vennyn luona käyneet huomasivat että keittiön pöydällä saattoi olla viikon vanhat perunankuoret ja keittoastiat ja lautaset olivat pesemättä..
Niinpä Vennyn kotitalon yläkerrassa asuva toimelias Rimpilän Tuovi otti tehtäväkseen asunnon siivoamisen ja joskus myös ruoan laittamisen luomistuskisaaan riutuvalle kirjailijalle.
Venny oli moneksi
Vennyä huonosti tuntevat näkivät hänessä iloisen ja positiivisen ja sosiaalisen murrepakinoitsijan, jonka omaperäinen ”vaasalaismurre” ja tapa esittää pakinat viihdyttivät niin radiosta kuultuna kuin lukemattomissa ”kissanristijäisissä”.
Vennyn julkikuva oli melko harmiton viihdyttäjä. Vain harva tiesi että Venny oli myös luokkatietoisten kisällilaulujen ja rapsodioiden kirjoittaja. Syvemmät kerrokset tulivat kyllä sitten esille Viiran elämästä kertovissa teoksissa.
Venny ja murre
Venny Kontturin käyttämä murre on aika ajoin herättänyt keskustelua. Mitään Vennyn käyttämää vaasalaismurretta ei ole olemassa. Venny kehittikin murteensa oman äitinsä ja ”Kustin” sekä murrepakinoitsija Härmän Kustaan * sekä Vaasan Jaakon murrepakinoista:
”Käyttämäänsä kieltä Venny sanoo hiukan siistineensä, aivan alkuperäisenä ja aitona seutukunnanmurteena hän ei siis puhetttaan pidä. Sen sijaan hän ihailee Härmän Kustaan käyttämää murretta, jonka hän sanoo säilyneen muuttumattomana.” Juhani Kyökkä, Vaasa-lehti 02.11. 1972.
* Vilho Eero Koskimäki eli kirjailijanimi Härmän Kuustaa (23. elokuuta 1914 Kauhava – 21. maaliskuuta 1997 Tampere) oli suomalainen nimismies, pakinoitsija ja kirjailija. Koskimäki kirjoitti murrepakinoita Kauhavan ja Härmän murteella.
V. E. Koskimäki oli nimismies, viimeksi hän toimi Ylistaron ”fallesmannina”. Härmään Kustaan kirjallista työtä on rinnastettu Vaasan Jaakoon murrepakinoihin. Pakinakokoelmia Härmän Kuustaa julkaisi neljä eli Prätinöötä Pohjanmaalta vuonna 1964, Rakkauden kryytimaa 1965, Nisumaitua 1975 ja Ottaa hengen kiinni 1976.
Tapio Parkkari
Jos haluat tietää enenmän Vennystä ja Palosaareasta:
Jos lainaat tältä sivulta, niin muista mainita lähde.
