Related Articles
Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 50 ja 51: Totuus on hävinnyttä varten ja Hakanieamen markkinoilla . "”
“ Ei ole Tshekkoslovakiaa eikä Neuvostoliittoa, Hasekia
eikä Dubcekia enää, mutta Kunnon sotamies Shvejk porskuttaa edelleen
Euroopan televisioissa. Suomalainen Shvejk oli Matti Varjo.”, kirjoittaa Ojaharju.
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
50. KUNNON SOTAMIES SVEJK
Syksyllä 1995 julkaistiin Kärsämäen kansantasavallassa teos, jossa kirjailijat kertoivat arvostamistaan kirjailijoista. Sikäli kuin muistan oikein ei kukaan maininnut nimiä Jaroslaw Hasèk ja Shvejk.
Säätiön jäsen Kalevi Tamminen taas puhuu Kunnon sotamiehestä yhtenään. Sen vuoksi ristin miehen Shvejkiksi (toivottavasti kuvitteellinen Shvejk antaa minulle anteeksi). Ja koska en tiedä Tammisesta kuin sen, että hän kälättää taukoamatta, oli kuulijoita eli ei; on maalari ja entinen Yk-sotilas, esitelmöin Kunnon sotamiehestä joka kuuluu kestosuosikkeihini:
Anno dazumal julkaisi italialainen lehti Alexander Dubcekin haastattelun. Dubcek oli Tshekkoslovakian johtaja vuonna 1968. Hän ajoi jo silloin politiikkaa, jota Neuvostoliitossa Gorbatshovin aikana 1980 lopulla sanottiin avoimmuuspolitiikaksi. 21.8. 1968 vyöryivät neuvostopanssarit Prahan kaduille ja Tshekkoslovakia miehitettiin. Dubcekin asema muuttui mahdottomaksi. Pian omat moittivatkin häntä miehittäjän mielistelijäksi.
Ei ole Tshekkoslovakiaa eikä Neuvostoliittoa, Hasekia eikä Dubcekia enää, mutta Kunnon sotamies Shvejk porskuttaa edelleen Euroopan televisioissa. Suomalainen Shvejk oli Matti Varjo.
Suomen nouseva nuoriso ei tunne Shvejkiä. Seuraa siis lyhyt esittely.
– Äkillisen masennuksen yllättäessä otan uudelleen käsiini Jaroslaw Hasekin kirjan Kunnon sotamies Shvejkin seikkailut ensimmäisessä maailmansodassa, kertoi Dubcek italialaiselle haastattelijalle.
– Siitä löytyy niin paljon osuvia typeryyksiä sodasta, poliiseista. koirista ja ministereistä, että ei voi olla nauramatta, vaikka alussa tekikin mieli itkeä.
Shvejk huomaa, että sotilasbyrokratia on totaalisen järjetöntä ja ryhtyy itse yhtä järjettömäksi. Hän elää ohjesäännön mukaisesti. Ehdottomasti! Esimies on aina oikeassa!
Esimies ei voi olla väärässä, koska hän on esimies! Käskyn täydellinen täyttäminen tekee siitä pilan.
Hasek kirjoitti humoristiset juttunsa olutlasin ääressä. Varttia vaille kuusi hän kiiruhti toimitukseen neljän valmiin liuskan kanssa, halusi rahat käteen ja tuhlasi ne saman tien. Kirjailijan viinan kulutus oli valtava, eikä hänellä uskomattomasta tuotteliaisuudestaan huolimatta koskaan ollut rahaa.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
51.LAIN PUITTEISSA OTETTAVIEN MALTILLISTEN EDISTYSASKELTEN PUOLUE
Hasek kuuli juttunsa Prahan kapakoissa, kirjoitti ne kapakoissa ja kapakoitten asiakkailla hän ne myös testasi, ei suinkaan ateljeekriitikoilla tai kustantajan lukijoilla.
Pidän selvänä, että mikäli olisi tehnyt, Shvejk ei olisi maailmankirjallisuutta.
Sotilaspastori Otto Katz olisi ilman muuta sensuroitu kuoripojaksi ja typeriä kysymyksiä alituiseen esittävä eversti von Zillergut korotettu älykkyydessä pääministerin veroiseksi olennoksi.
Jossain vaiheessa Hasek ryhtyi Eläinten maailma-nimisen lehden toimittajaksi ja hämmästytti tiedemaailmaa itse keksimillään uusilla lajeilla, kuin myös teoriallaan jonka mukaan eläimet rakastavat musiikkia. Potkut toimittaja sai vasta laitettuaan lehteen ilmoituksen, jonka mukaan hänellä oli myytävänä kaksi ihmissutta. Jaroslaw Hasèkista on sanottu, että kun Karl Marx sai ihmiset vihaisiksi kurjuudelleen, sai Hasek heidät nauramaan sille.
Hasek syntyi samana vuonna kun Marx kuoli, nimittäin vuonna 1883 ja ehti olla monena maailmassa. Hasek oli ainakin vakituinen ja ei-vakituinen toimittaja, poliittinen komissaari ja Bugulman kaupungin komendantti, koirakauppias ja Prahan boheemien kruunaamaton kuningas, joka perusti kantakapakassaan U Kalichassa oman puolueen.
Sen nimeksi tuli Lain Puitteissa Otettavien Maltillisten Edistysaskelten Puolue.
LPOMEP sai kunnallisvaaleissa 16 ääntä. Edustajaa valtuustoon se ei saanut, koska Hasek oli unohtanut rekisteröidä sen. Puolueen vaalitilaisuudet olivat suuressa suosiossa ja muistuttivat enemmän kabaree-esityksiä kuin poliittisia kokouksia.
Vieraitten joukossa nähtiin myös toinen tuleva klassikko Franz Kafka. Hurjan elämänsä aikana Hasek tuli tuntemaan yhtä hyvin tshekit ja slovakit kuin puolalaiset ja unkarilaisetkin. Lisää tuttavia tuli sotavankeudessa Venäjällä, missä
hänestä tuli politrukki Puna-armeijaan. 1918-1920 mies toimi mm. poliittisena komissaarina Venäjällä.
Shvejkin kirjoittaja osasi pilkata byrokraatteja, koska oli ollut byrokraatti. Kirjan
sivuilta kumajaa mahtavana kokemuksen ääni. Kun työtoverit sitten alkoivat kado ta ympäriltä, veti Hasek asiasta johtopäätöksensä ja häipyi.
Keisarilliseen Prahaan Hasek ei olisi voinut palata kirjailijana, mutta keisarikuntaa ei enää ollut. Tasavalta sieti paljon enemmän ja antoi kirjailijan olla rauhassa.
Hasek julkaisi Shvejkin kokonaisena esityksenä vuonna 1921 ja siitä tuli heti valtaisa menestys. Kaikki hyväksyivät romaanin. Kaikki, paitsi kirjallisuuden arvostelijat.
Väärin sammutettu! Kriitikot katsoivat että teksti tuli suoraan kansan suusta ja välittävä kirjallinen elementti puuttui. Voi Herra mun vereni!
Kukaan ei tiedä keitä nuo kriitikot olivat, mutta Shvejkin tuntevat kaikki, taimelkein kaikki. Hasek ehti kokea kirjan menestyksen, mutta rahaa hän ei ehtinyt nähdä.
Kirjailija Hasek oli hauska mies. Kun ruotsalainen toimittaja tiedusteli häneltä,
esiintyykö Böömin ja Määrin alueella vielä merkkejä 30-vuotisesta sodasta, vastasi Hasek:
– Toki. Joka ilta valomerkin jälkeen kuulee niin käsittämätöntä mongerrusta, että
se voi olla vain ruotsin kieltä.
