Related Articles
Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 48 ja 49: Totuus on hävinnyttä varten ja Hakanieamen markkinoilla . "”
“ Päätin kerätä rahaa sen verran, että mainittaisiin. Se oli kuulema älyttömän helppoa; otat pienellä korolla valuuttaluoton ja nostat korkoerotuksen puolivuosittain.”, kirjoittaa Ojaharju.
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
48. TOTUUS ON HÄVINNYTTÄ VARTEN
Viinasta pääseminen toi muassaan toimeliaisuutta eri aloilla. Päätin kerätä rahaa sen verran, että mainittaisiin. Se oli kuulema älyttömän helppoa; otat pienellä korolla valuuttaluoton ja nostat korkoerotuksen puolivuosittain.
Tästä en olekaan vielä tainnut puhua!
En tiennyt talouden lainalaisuuksista mitään ja heittäydyin siten varustautuneena kasinotalouden pyörteisiin. Ikävintä koko asiassa on se, etten voi syyttää muita kuin itseäni. Kun homma sitten meni myngille, vietiin minulta talot ja huvilat, veneet ja autot ja märät kalsarit narulta. Velkaa jäi kolmatta miljoonaa euroa.
Kysymys oli ahneudestani ja typeryydestäni – tiedän – mutta myös luotonantajan ahneudesta ja typeryydestä. Minut velvoitettiin maksamaan tuo summa, mutta koska en omistanut penniäkään ryöstettiin ensin takaajat, seuraavaksi lahjoitettiin pankeille koko velkasumma valtion pankkituesta ja kolmanneksi ulosmitataan eläkkeestäni 23% veron lisäksi 33, 3% niin kauan kuin Kärsämäen kovalla kamaralla kuljen. Kaikki tuo lakeja tiukasti noudattaen.
Tämä on totuus!
Mutta totuus on hävinnyttä osapuolta varten. Mitä voittaja totuudella tekisi? Ja totuutta huolettomasti käyttänyt muistaa senikänsä. Vastaansanomaton esimerkki: Suomen Kuvalehden 15.8. 1997 mukaan korkeimman oikeuden jäsen, oikeusneuvos Eeva Vuori lausui käsityksenään:
“Jos varakas henkilö kavaltaa tuhat markkaa, sillä on hänelle pienempi henkilökohtainen merkitys kuin pienituloiselle ihmiselle, joka kavaltaa saman summan. Siten hänen syyllisyysasteensa on oikeudellisesti ajatellen pienempi.”
Ei Eeva Vuori mitään uutta lausunut. Tämä on tiedetty aina. Mm. Rousseau lausui: “Laki hyödyttää aina niitä, joilla on varallisuutta ja vahingoittaa niitä, joilla ei ole.”
Oikeusneuvos Eeva Vuoren kimppuun kävi koko laki – ja oikeusoppineitten kaarti. Häntä hutkittiin Tuomas Akvinolaisella ja Immanuel Kantilla. Hengenvaarallisista astaloista ei puuttunut kuin Mooses ja Salomo. Viimein Vuori ilmoitti, että hänet on tulkittuväärin, jne.
Vain rikosoikeuden professori Pekka Koskinen nousi puolustamaan Vuorta.
Koskinen piti korkeimman oikeuden jäsenten sivutuloja paljon pahempana ongelmana, ja epäili jopa sitä, että tapaus Vuori oli nostettu savuverhoksi, jottei sivutuloista enempää puhuttaisi.
Koulussa syötettiin tosiasioita tyyliin: “Paha saa aina palkkansa korkeimmassa palkkaluokassa,” “Rehellisyys ei kannata, koska rikollisuus maan perii,” jne.
Riittävän suuri lain turvin tehty rikos kannattaa. Sillä maat peritään ja mannut, eikä makseta edes perintöveroa. Tämän tiesi jo Platon:
“Vääryys, kun sitä harjoitetaan kyllin suuren mittakaavan mukaan, on oikeutta voimakkaampi, vapaan miehen arvon mukainen ja herranomaisempi kuin oikeus.”
Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Esko Ollila vakuutti tv-uutisissa vuonna 1991, ettei nyt alkanut kriisi tule vaatimaan penniäkään veronmaksajien varoja. Vuoteen 1997 mennessä tuli pankkien pelastaminen vaatimaan veronmaksajien varoja 100 miljardia markkaa.
Samoin vakuutettiin vuonna 2008, ettei USA:sta alkanut fi nanssikriisi koske Suomea millään tavalla. Jos nyt kuitenkin jollakin tavalla; se löi maamme polvilleen. Pääministeri Matti Vanhasen hallitus jää historiaan ensimmäisenä, jonka aikana kansalaiset valmistivat itse ruumisarkkunsa.
Pitkänäperjantaina 10.4. -09 kertoivat teeveeuutiset, että Kauhajokiset valmista65 vat kansalaisopistossa oman arkkunsa. He höyläävät sitä rakkaudella ja kunnioituksella ja tekevät siitä itsensä näköisen. Harrastus taitaa näin tuppeensahatun laudan aikana olla leviämässä laajemmallekin.
Onko kysymyksessä keskustalaisten solidaarisuuden osoitus kansan kaikkinaiseksi parhaaksi ponnistelevan hallituksen saavutuksille?
Jos minä kuolen, on minut tuhkattava, tuhka pantava kolmeen osaan ja lahjoitettava ulosottotoimelle edelleen pankeille toimitettavaksi. Astian kylkeen teksti:
Pariisi, Motala ja Hilversum; fakiiri matala ja pax vobiscum!
Niin ja hoitotestamentti: mikäli minulta menee memorit, enkä enää tunnista edes ulosottomies Pukamaista, on minut armahdettava laukauksella niskaan.
Seuraa mukaelma J.H. Erkon Kansalaislaulusta. Säveltäjää ei ole mainittu, laulukirjojen sivuilla puhutaan kansansävelmästä. Tämän mukailijaa on innoittanut Esko Ahon, Paavo Lipposen ja Matti Vanhasen hallitusten työ hyvinvointivaltion alasajamiseksi ja varsinkin kasinoromahduksen jälkeinen pankkiirien, käräjäoikeuksien ja pesärosvojen puhdistustyö:
IHANUUKSIEN IHMEMAA
Olet maamme armahin Suomenmaa,
ihanuuksien ihmemaa!
Joka niemeen, notkoon, saarelmaan
kodin tahtoisin nostattaa.
Kodin ympäri kiljuvat pankkiirit,
pesärosvotkin vuorollaan:
“Korot maksat, tai pakkomyyntihin
mökkis huomenna kirjataan.”
Kuinka kansa pieni ja köyhäkin
rosvopankille kaikkensa suo,
Ihanteen, jalon aatteen alttariin
Rovon viimeisenkin tuo.
Hyväksytty hylkien silmäilee
suuriarvoinen alhempaan!
Ihmisarvoa ei enää ansaitse tuo
luottokelvoton konsanaan!
Ulosottajat knuuttilat toimissaan;
märät pyykitkin kelpaavat!
“Me aherramme puolesta velkojan,
siskososiaali velallisen.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
49. HAKANIEMEN MARKKINOILLA
En muistaakseni ole kertonut, että herraseura, joka kutsuu itseään Koirasmarttasäätiöksi, kokoontuu kesäisin Hakaniemen kahviteltalla ja talvisin Itäkeskuksen Cafe Fasterissa. Humoristeiksi itseään kuvittelevat kutsuvat seuraa Huru-ukoiksi, Valehtelijoitten klubiksi ja vaikka miksi.
Taidan muistaa nimistä ainakin osan. Mikäli olen seuraavat jo maininnut, on valitukset osoitettava Koirasmarttasäätiön Korkeimmalle Neuvostolle.
Säätiön vakituisia ja tilapäisiä jäseniä ovat esimerkiksi suurlähettiläs Kari Karanko, kansanedustaja Jakob Söderman, taiteilija ja pitkänmatkan juoksun kaksinkertainen EM-mies Juha Väätäinen, muut urheilusankarit Teemu Kuusela, Leo Petrell ja Pekka Ojala, Joni Nyman ja Anssi Peräjoki; vakituisia nyrkkeilyn olympiamitalisti Jorma Limmonen, korislegendat Raimo Vartia ja Spike Lindholm, ylilääkäri Anja-Riitta Bergius, tenori Vilho Vartiainen, opetusneuvos Keijo Voudinmäki, Arvi Lind käy silloin tällöin, toimittaja Kauko-Aatos Leväaho, lempinimeä Apteekin hylly kantava muistihirviö Eero Salo. Muinainen pesäpallomestari Pauli Alhonen ja urheilun monitaituri Sulo Santanen kunnioittavat vähintään kerran viikossa tilaisuuksia länäolollaan. Supa reppu selässä
ja Pappi ilman.
Huumorikin pääsee joskus kukkimaan:
Talvella 2009 istahti ent. paini- nyk. hierojakeisari Pekka Ojala pöytään Itäkeskuksessa ja kysyi, onko Kalevi Tamminen eli Kunnon sotamies Svejk lasketellut monetkin emävalheet tänä aamuna.
– Svejk, kuule, hihkaisin. – Annahan Ojalalle näyte varsinaisesta emävaleesta. Näyte tuli heti:
– Ojaharju on huippuälykäs mies.
Koirasmarttasäätiöllä on edustus myös Teksasissa; merikapteeni Pekka Joki, Töölöön Oma Poika, käy muutaman kerran vuodessa ja osallistuu kokouksiin säännöllisesti.Vuoden 1983 alussa Pekka oli tunnetuin suomalainen maailmalla; varsinkin maailman öljypiireissä.
Pekan tavatessani muistan Aarne “Jammu” Reinin, vaasalaisen, joka oli samaan aikaan Pekan kanssa Rauman merikoulussa. Jammu oli samanlainen velikulta kuin isänsä Aarne Reini. Valitettavasti Jammu jätti lopullisesti navigoimisen muitten tehtäväksi vuonna 2009. Pax.
Toinen USA:n edustaja on Osmo Kanerva, jonka haastattelua talvella 2009 kuunteli radiosta suurin osa suomalaisista. Porukkaa on pilvin pimein. Pyöreän pöydän ympärillä istuu seurue kyynärpäät yhdessä. Istujien selän taakse muodostuu toinen rinki. Suulain heistä kuiskaa Eero Salolle:
– Eroka, kait minä mahdun vielä siihen?
– Pysy siellä nyt vain, ärjäisee Eero. – Sieltä mekin aloitettiin.
Joskus muistellaan – uskomattomien urheilusuoritusten lisäksi – kaiholla urheiluselostaja Pekka Tiilikaista. Vuonna 1960 hän runoili Rooman kisojen avajaisissa suorastaan hurmioituneena:
– … ja nyt näen sieltä tulevan Suomen sinivalkoiset värit ja uljasryhtiset miehet ja naiset. Sieltä he tulevat, salotorppien köyhät pojat kantaen uljaasti täällä muinaisten gladiaattoreiden foorumilla Suomen värejä. Siinä he ovat köyhien nälkämaitten tyttäret ja pojat…”
Eturivissä marssi salotorpan köyhä ja nälkiintynyt poika Erik von Frenckell.
– Sano nyt jo, jumalauta, mitä se Krusse honotti siellä YK:ssa. Mutta älä luennoi.
Yk:n yleiskokous 11.10. 1960. Kuuban ohjuskriisin vuosi. Konrad Adenauer puhui siitä, että Länsi-Saksa voisi perustaa omat puolustusvoimat jenkkijoukkojen tilalle. Krusse sai puheensorinan päättymään paukuttamalla pöytää kengällään. Hän sanoi, että Neuvostoliitto antoi toisessa maailmansodassa Saksalle opetuksen Stalingradissa ja Kurskissa ja voisi antaa samanlaisen joko Berliinissä tai Bonnissa. Valinta on teidän.
Hakaniemen torin kahviteltat kasvoivat suosioon ajat sitten. Säätiön suosiman teltan edessä esiintyy orkesteri, jonka johtaja on perulainen Moskovassa opiskellut maailmankansalainen, joka puhuu suomea siinä kuin muutkin. Orkesteri soittaa antaumuksella mitä tahansa, mutta suosii myös kärsämäkeläistä kansanrunoutta:
HAKANIEMEN MARKKINOILLA
Hakaniemen tantereella liehui punalippu,
megafoni huusi että “Herrat lyödään nippuun”,
rumarilluma rillumarei; selityksiä kuunnella ei.
Eilen kuoli kommarit ja tänään kituu sossut,
eivät auta Urpilaiset, eivät auta kossut,
rumarilluma rillumarei, peli kepulien voiton jo vei!
Hakaniemen markkinoilla pankkiretkutettu
teltan eessä karjui, että täällä kypsyy lettu,
Rumarilluma rillumarei, kusetuksesta päästä me ei.
