Related Articles
Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 40 ja 41: Lukutaito on arvokas taito ja Keijo Rutanen.
“Olin armoton alkoholisti ja ihmettelen joskus itsekseni, miten on mahdollista, että olen tänään kaksinkertainen isoisä ja täyttänyt 71. Kahdesti olin kuolla viinaan, makasin lahtihuoneella letkuissa ja tuijotin yläpuolellani roikkuvaa veripussia.”, kirjoittaa Ojaharju.
jomppa.ojaharju@gmail.com
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
40. LUKUTAITO ON ARVOKAS TAITO
Nuori kirjallisuuden arvostelija närkästeli minulle lehdessään samoihin aikoihin 2000-luvulla, kuin minut hyväksyttiin Unholaan. Hänelle oli joku selvittänyt, että Dagens Nyheter oli nimitellyt minua suureksi kertojaksi. Kirjallisuuden arvostelija loukkaantui ja kirjoitti:
– Kukaan ei ikinä ole tullut suureksi vain olemalla raitis.
Totta! Joskus nousuhumalassa olin niin suuri, etten mahtunut edes omiin housuihini. Krapula-aamuna surkastuin niin pieneksi, etten ollut löytää kehoni henkisintä osaa – nieluani.
Huomautankin että kolumnisti oli puhunut yli 31 vuoden takaisesta otsikosta, vuodesta 1978, jolloin kenellekään ei olisi tullut mieleenkään yhdistää eteeriseen olemukseeni raittiuden käsitettä. Tämä arvostelija ei ollut syntynyt vielä silloin.
Muistelmissani “Tämä elomme riemu ja rikkaus” painotin sitä, että Lassi Sinkkosen vapaaehtoiseen poistumiseen eivät olleet syynä yksin Pekka Tarkan kirjoittamat teilaukset hänen romaaneistaan (prolet-viihdettä); Sinkkosen kuoleman jälkeiset haukkumis- ja uhkaussoitot kuulema masensivat Tarkan. Jotkut olivat olleet huomaavinaan, että Tarkka oli todella pahoillaan; olipa joku ollut huomaavinaan inhimillisen pilkahduksen Ludviginkadun Lahtarin silmissä, mutta se oli hölinää. Sinkkonen olisi kestänyt kritiikin, mutta sitä ei, että liian raskaita kielteisiä asioita kasautui päällekkäin: “Hän tuli liian aikaisin Ruotsista kotiin, ja se katkaisi kamelin selän.”
Nuori kriitikko Lauri Meri julisti, että kun kustantaja lupaa Sinkkosen poistumisen syyn selviävän Ojaharjun muistelmissa, niin “Ei selviä.” Lauri Merelle ei maininta liian aikaisesta kotiin palaamisesta mennyt perille. Mikä mahtoi olla syynä Lukutaito on joka tapauksessa arvokas taito.
Olin armoton alkoholisti ja ihmettelen joskus itsekseni, miten on mahdollista, että olen tänään kaksinkertainen isoisä ja täyttänyt 71. Kahdesti olin kuolla viinaan, makasin lahtihuoneella letkuissa ja tuijotin yläpuolellani roikkuvaa veripussia.
Minun nuoruudessani 70-vuotiaita ei ollut monta ja heitä kunnioitettiin raivaajaesi-isien sitkeinä jälkeläisinä, joille kuolemakaan ei mahda mitään. Nykyisin 71-vuotias ei tohtori Kalmakouran mukaan ole vanha. Edes 80 ikävuotta ei ole vielä
mitään.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
41. KEIJO RUTANEN
AA:n liittyminen ja sen kokouksissa käyminen näytti minulle, mitä vaille olin resutessani jäänyt. Aloin muistuttaa ihmistä yhä enemmän.
En aio vaivata mahdollista lukijaa katumusharjoituksilla enkä raittiushoureilla. Kerronpahan vain että huumori kuuluu tärkeänä tekijänä salaseuran kokouksiin. Se toimii vastapainona ripille, joka usein on armoton.
Kerroin hiukan epäluuloisena ennen varsinaisen palaverin alkua olleeni alkoholisti murrosikäisestä saakka:
– Olin patologinen valehtelija, lakritsivaras ja viemärirotta, sanoin.
– Napaani tuijottava loinen ja paskiainen. 40 vuoden verran kuivilla ollut veteraani keskeytti:
– Eipäs ylvästellä, miehiä tässä ovat muutkin.
Minua alkoi naurattaa. Tämä ei ollutkaan tärkeilevien sekopäitten porukkaa. Silti vieroksuin puhetta tahdon luovuttamisesta ja Korkeimmasta Voimasta. Mutta niin tekivät monet muutkin.
Einsteinista laaditun haastattelun lukeminen rauhoitti. Nobel-palkintojuhlan jälkeen kysyi toimittaja Einsteinilta uskoiko hän Jumalaan.
Einstein puhui kehityksestä, joka johti alkukantaisten ihmisten pelkouskonnosta sivistyskansojen siveysuskontoon. Kaikkeudellinen uskonto ei tunne oppilauselmia, eikä ihmisen muotoon muotoiltua jumalkäsitettä.
– Kaikkeudellinen uskonnollisuus on tieteellisen tutkimuksen vahvin puoli ja jaloin ponnin, Einstein jatkoi. – Suuren Mysteerin ratkomiseen keskittyneet tiedemiehet ovat ainoita todellisia syvällisesti uskonnollisia ihmisiä.
Kaikkeudellinen uskonto pitää sisällään myös ateismin, koska myöskään se ei hyväksy ihmisen hahmoon muovailtua jumalaa, hän lisäsi. Juutalaisena Einstein ei tietenkään voinut mainita lähi-idän paimentolaisten ihmishahmoista, pikkutarkkaa ja julmaa koston jumalaa.
Kysymykseen, mitä usko on, vastasi Luther näin:
– Usko on luottamista siihen mitä toivotaan.
Tämä ei ehkä vastannut ihmisen hahmoon muovailtuun jumalaan uskovien mahdollisia odotuksia, mutta monikaan ei protestoinut. Psykiatrin mukaan hän on terve joka puhuu Jeesukselle, mutta sairas hän, jolle Jeesus vastaa.
Arkkitehti Eero Saarinen muisteli Jean-Paul Sartren vastanneen kysymykseen
“Uskotteko Jumalaan” näin:
– Tervehdimme toki, mutta emme ole lähemmin tuttuja.
Omansa laatuista kaikkeudellista uskonnollisuutta toteuttaa vankka salaseuralainen Keitsi Rutanen, jota en ole pariin vuoteen tavannutkaan. Keitsi tuli metroon
Harley-Parkinson pyörätuoleineen ja aloitti puhumisen, kuin pari vuotta sitten olisi jäänyt jotakin sanomatta.
– Joka aamu luen kylpyhuoneen seinästä, hän sanoi. – “Kuljetko tänään kitinäkujaa,
vai kiitollisuuden valtatietä?”
Keitsi on pian 90-vuotias. Vaimo kuoli 75 vuoden ikäisenä. Keitsin mukaan rouva Rutanen aavisti lähtönsä, koska tarttui ambulanssia odotellessa häntä kädestä ja lausui hyvästit elämänkumppanilleen tavalla, johon rakkausromaanit eivät kykene:
“Muista pestä kirjavat 40- ja valkoiset 60 asteessa.”
