Paistaa aurinko risukasaankin
Milloinkaan aikaisemmin teollistuneen lännen historiassa ei luominen ole ollut työkalujensa osalta niin helppoa kuin nyt. Kuka tahansa läntisen teollisuusvaltion asukas voi hankkia itselleen ilmaisen sävellyohjelman, ilmaisen tekstinkäsittelyohjelman tai ilmaisen kuvankäsittelyohjelman. Kaikki edellytykset suuremmoisten taideteosten synnylle ovat siis olemassa, mutta onko näin käynyt, kysyy Tapio Parkkari
Onko maailma muuttunut paremmaksi?
Ilmaiset sävellysohjelmat, ilmaiset tekstinkäsittelytelyohjelmat, ilmaiset kuvakäsittelyohjelmat ja ilmainen julkaiseminen netissä sekä lähes ilmainen digitaalinen julkaiseminen tarjoavat kenelle tahansa mahdollisuuden saada teoksensa kaikkien ulotttuville.
Tästä huolimatta minusta tuntuu usein siltä, että maailmaan ei ole syntynyt yhtään enemmän suuremmoisia taideteoksia kuin aikaisempina vuosisatoina. Maailma parhaimmat ja syvällisemmät taideteokset ovat mielestäni edelleenkin kirjoitettu sulkakynällä tai varovaisemmin mustekynällä.
Vai onko kysymys siitä, että hienotkin taideteokset katoavat hälyyn? On vaikeata kuvitella, että luovuus sinänsä olisi kadonnut jonnekin. Luova ihminen tarkastelee edelleenkin maailmaa silmät avoinna ja suu pyöreänä nin kuin poika John Steinbeckin novellissa tarkasttelee veturia: silmät loistaen, sydän pamppaillen ja rinta koholla.
Paikan lunastaminen Parnassolla ei tänään ole yhtään sen helpompaa kuin menneinenäkkään vuosisatoina. Luovuus tarkoittaa aina kykyä luoda jotain uutta ja merkityksellistä. Se ei koskaan tapahtu ilman ponnisteluja. Välineet auttavat, mutta niillä ei ole merkitystä jos ei ole mitään sanottavaa.
Joskus pettymyksen ja masennuksen hetkinä ajattelen, että länsimainen kulttuuri on rappeutunut. Ajattelen että hyvinvointivaltion ihminen on tullut tiensä päähän.
Tällaiset ajatukset menevät yleensä nopeasti ohitse ja hetken kuluttua näen taas valon tunnelin päässä. Tänään valon sytytti säveltäjä Luigi Boccerinin sonaatit kahdelle sellolle. Boccerini eli ja sävelti 1700-luvulla.