Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta luvut 16 ja 17: Koivisto on rikollinen ja rikollisten suojelija ja Kun Koivisto ja Huu-haa Huuhtanen pahastuivat. "”
“Vielä kerran! Kun maantierosvot, murhamiehet ja varkaat teilataan ja heidän luunsa rusennetaan, niin eikö olisi oikeus tehdä samoin mammonanpalvelijoille, jotka saavat aikaan kalliita aikoja, pilkkaavat köyhien hätää ja ylistävät omaa onneaan?.", kirjoittaa Ojaharju Martti Lutheria siteeraten..
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi
Keskusteluun:
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
18. “KOIVISTO ON RIKOLLINEN JA RIKOLLISTEN SUOJELIJA”
Jokainen pankin ryöstämä ja hänen takaajansa olisi tarvinnut puolustajakseen legendaarisen asianajaja Ernesti Hentusen veroisen juristin. Hentusen toimiston ovessa muistutettiin, että vihollista vastaan taistellaan vihollisen omin asein: “Sotkuiset asiat selvitetään ja selvät sotketaan!”
Paavo Haavikko väitti useissa julkisissa painotuotteissa – oikeudelliseen vastuuseen joutumatta – että Mauno Koivisto on rikollinen ja rikollisten suojelija. Haavikko taisi muistaa, että Koivisto oli ollut pankinjohtaja.
Kaksituhattaneljäsataa vuotta sitten sanoi Sokrates näin: “Se, joka ottaa rahaa keneltä tahansa, saa herran itselleen ja suistuu kaikkein häpeällisimpään orjuuteen.”
Myöhemmin kirjoitettiin reippaampaa tekstiä:
“Kiskurius on samaa kuin ihmisten murhaaminen… Kiskurit ovat nelinkertaisia varkaita ja murhamiehiä.”
“Totisesti! Kiskurit ja rahanpalvelijat ovat pahempia kuin Perkele itse. Jokaisen järkevän ihmisen tulisi ajatella, että turkkilaiset ja pakanat ovat puhtaita enkeleitä näihin verrattuina.”
“Vielä kerran!
Kun maantierosvot, murhamiehet ja varkaat teilataan ja heidän luunsa rusennetaan, niin eikö olisi oikeus tehdä samoin mammonanpalvelijoille, jotka saavat aikaan kalliita aikoja, pilkkaavat köyhien hätää ja ylistävät omaa onneaan?“
Lutherin kynänjälkeähän se on.
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
19 KUN KOIVISTO JA HUUHAA-HUUHTANEN PAHASTUIVAT
Ylärakenteen jäsenet osaavat levitoida ja leijailevat siis kaiken yläpuolella. He eivät edes yritä ymmärtää yhteisestä todellisuudesta mitään. Esimerkki: Kun 1990-luvun lama alkoi pelkäsi Esko Ahon hallituksen oikeusministeri Hannele Pokka väkivaltaisia purkauksia yhteiskunnassa.
Edelleen kunnioittavasti mutta tiukan asiallisesti: vuoden 1918 joukkolahtaamisen jälkeen yhteiskunnassa saattaa toki muhia tyytymättömyyttä, mutta ei väkivaltaisemmin kuin 1956 yleislakossa. Ja silloinkin väkivaltaa harjoitti poliisi.
Asiaa on pohdittu Koirasmarttasäätiössä ja päädytty tällaiseen tulokseen: lainsäädäntöön on saatava muutos, joka takaa sen, että vanhuksia kohdellaan vähintään yhtä inhimillisesti, kuin sikafarmari Sorkka-Liisa Porsimo kohtelee kärsäkkäitään. Saman Ahon hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen pahoitti mielensä nähtyään teeveestä, että maassa on leipäjonoja. Se ei saanut olla totta, “hyvinvointivaltiossa.”
Sen täytyi olla toimittajien keksintöä. Sellaista ei olisi saanut totena esittää. Huuhtanen palkittiin terävästä huomiostaan Kelan pääjohtajuudella. Samanlaista tietämättömän hurskastelua osoitti maakuntasarjan pääministeri Matti Vanhanen moittiessaan mediaa huono-osaisuuden korostamisesta.
Aivan, kuin huono-osaisuutta tarvitsisi Kärsämäen kansantasavallassa korostaa! Nk. arvojulkaisuissa käytetään ellei kiertoilmaisuja, niin ainakin liudennuksia milloin huono-osaisuudesta kertovia uutisia on julkaistava.
Mauno Koivisto oli 1990-luvun alun leipäjonoista samaa mieltä Huuhtasen kanssa. Isänmaata vahingoitettiin tahallisesti kun ulkomaille saakka levitettiin mokomaa kuvallista valhetta. Väärin vahingoitettu, siis.
Totuuden nimessä on mainittava, ettei Koivisto mikään pysyvän halveksunnan kohde ole. Korkeimman Neuvoston enemmistö tuomitsi kovin sanoin sairaalan, joka ei ottanut sydämen toimintahäiriöistä kärsivää Koivistoa vastaan talvella 2010, vaan kehotti tulemaan keskiviikkona. Manun oli mentävä yksityiseen sairaalaan.