Related Articles
Jorma Ojaharjun ( s. 16. 10. – 36) uusin kirja (2010) on omakustanne nimeltä ”Unholan ulapoilta. Kirjassa on muistiinpanoja Koirasmarttasäätiön Korkeimman Neuvoston kokouksista Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevasta kahvilasta.
Ojaharjun pääteos on kolmiosainen Vaasa-trilogia (Valkoinen kaupunki (1976), Paremmassa maailmassa (1979) ja Maa kallis isien (1982)), jossa hän kuvaa tapahtumia Vaasassa vuoden 1918 sisällissodasta 1970-luvulle saakka. Ojaharju on julkaissut yli 40 teosta. Vaasalaisia.info julkaisee valittuja lukuja kirjasta.
Unholan Ulapoilta 14 ja 15 Lama ei koske Suomea ja Pankkeja on varajeltava . ”19. 09. 1991 Suomen Pankki otti haltuunsa SKOP:n ja lama alkoi. Presidentti Mauno Koivisto kauhisteli mahdollisuutta, että Kansainvälinen Valuuttarahasto olisi tehnyt pesänselvityksen konkurssiin ajetulle Suomelle. Juuri sen vuoksi perustettiin Pankki- ja pääomatuki. Ja kun pankeille ilmoitettiin, että piikki oli avoin, alkoi Teurastus, kirjoittaa Ojaharju.
jorma.ojaharju(miuku)pp.inet.fi
Klikkaa alla olevaa linkkiä ja lue valittuja lukuja.
Jorma Ojaharju
Unholan Ulpaloilta
14. Lama ei koske Suomea
Devalvaatio oli hirvittävä katastrofi ! Moni siitä yöstä vaikenee, moni verityöstä vaikenee – kauhuissaan! 19.9. 1991 Suomen Pankki otti haltuunsa SKOP:n ja lama alkoi.
Presidentti Mauno Koivisto kauhisteli mahdollisuutta, että Kansainvälinen Valuuttarahasto olisi tehnyt pesänselvityksen konkurssiin ajetulle Suomelle. Juuri sen vuoksi perustettiin Pankki- ja pääomatuki. Ja kun pankeille ilmoitettiin, että piikki oli avoin, alkoi Teurastus.
Ryhdyttiin tekemään luottotappioita, koska valtio korvasi ne, ja kaadettiin menestyviäkin yrityksiä, jotta saataisiin lisää pankkitukea. Yli 40 000 yritystä kaadettiin velkoihinsa, 14 000 suomalaista teki itsemurhan tai kuoli paineen musertamana, ylivelkaantuneita oli yli 400 000. Kysymyksessä oli maan historian suurin talouskatastrofi
Ilkka Kylävaaran kirjan “Viimeinen Itä-Saksa – Suomen tie poliisivaltioksi?” mukaan toimittaja Kjeld Möller totesi, että maan ylin johto antoi luvan yrittäjien taloudelliseen joukkomurhaan (ja perässä kulkivat ruumiinryöstäjät, jotka kaivoivat
paikatkin vainajien hampaista).
Korvakyylä kuunteli kotvan matkallaan ottoautomaatille ja huomautti:
– Puhuis toisella tavalla Jomppakin jos olis pärjänny niissä kasinohommissa.
Eduskunnassa oli nelisenkymmentä kansanedustajaa – nk. säästöpankkipuolue – jotka laskivat sen varaan, ettei pankki voi mennä nurin. Sen eduskunta lupasikin ja valtio lunasti tuon lupauksen nollakorkoisilla lainoilla.
Myöhemmin säästöpankkimiehet pantiin toimimaan pesänselvittäjinä
Arsenalissa. Näin heidän annettiin peitellä omat virheensä. Tiedettiin myös, että rahaa kannettiin kassikaupalla ulkomaille.
Poliitikot suojelivat pientä piiriä, joka pyöritti kasinopeliä liikepankkien sisällä: Skop:n, KOP:n ja SYP:n johto osallistui aktiivisesti kasinopeliin rahoittamalla sitä. Eikö Suomesta sitten löytynyt ainuttakaan hyvää ja rehellistä pankinjohtajaa?
Tottakai heitäkin oli, mutta tuskin tungokseen asti.Haastattelemani asiantuntijat ovat maininneet vain yhden nimen – SKOP:n entisen pääjohtaja Matti Rankin, joka ei lähtenyt mukaan riskeillä rahoitettavaan nopeaan kasvuun. Ekonomi Juhani Riikonen halusi ”vanhoillisen” Rankin syrjään. Ja onnistui.
Tilalle nostettiin Matti Ali-Nikkilä.
Riskeillä rahoitettu nopea kasvu romutti Suomen talouden ja kaatoi yhtä hyvin KOP:n, SYP:n kuin SKOP:n. Veronmaksajilla oli kunnia pelastaa mikä pelastettavissa
oli. Riskeillä rahoitettavan nopean kasvun asiantuntija Riikonen kutsuttiin kuulema
tämän jälkeen Kreikkaan, missä veronmaksajat ovat riemuissaan kuin konsanaan
Suomessa 1990 luvulla.
Seuraavaksi tiedetään Riikosen olevan menossa Espanjaan ja Portugaliin. Toivottavasti Ranki vielä julkaisee päiväkirjansa! Netistä siitä voi osia lukea.
Eräs törkeimmistä esimerkeistä elinkelpoisten yritysten konkurssiin ajamisesta oli Sallan Kone Oy, jonka kohtelu sai Lapin läänin verotarkastaja Liisa Mariaporin raivostumaan.
Mariapori sai potkut vastustettuaan yritysten kaatajaisia verotarkastajien sepitettyjen tarkastuskertomusten avulla. Yksikään poliitikko tahi virkamies ei puuttunut tapaan, jolla Mariaporia kohdeltiin.
– Lopettakaa nyt jumalauta ne lamahölinät, kuuluu peräpöydästä. 1990-luvun alussa holtittoman luontonannon vuoksi halpautuneet pankit pelastettiin laman kourista verovaroin – lähes 3 krt. sotakorvausten määrä – ja vasta sen jälkeen nuo rahat siirrettiin pankkifuusioitten avulla Ruotsiin; kun Merita-pankki fuusioitui Nordbankenin kanssa, menivät sen myötä KOP, SYP, HOP, STS ja osia
säästöpankeista.
(Tänään, 12.2. 2010 nuhdellaan televisiossa 1990-luvun laman uhreja, koska
he ovat syyttäneet Suurelle Rahalle alamaisia pankinjohtajia onnettomuudestaan! Holtitonta luotonantoa ei siis esiintynyt, eikä uhrien vakuuksia rosvottu). Kun rakennusyhtiö Haka asetettiin konkurssiin vuonna 1994, perusti ruotsinmaalainen
Skanska tytäryhtiönsä Skanska Oy:n Hakan raunioille ja vei pesästä paitsi parhaan osaamisen myös Hakan idäntoiminnot.
Vuonna 1993 oli rakennusyhtiö Puolimatkaan fuusioitu Rakennus-Ruola. Vuonna 1996 Ruotsin toiseksi suurin rakennusyritys NCC osti Puolimatkan rakennustoiminnan ja rakennussuunnittelun.
Vuonna 1987 tuli Strömberg Oy:stä osa Aseaa ja vuotta myöhemmin osa ruotsalaissveitsiläistä
ABB:ta, joka nielaisi myös paimiolaisen Sähkö-Lähteemäki Oy:n. Fazerin ja Cloettan makeisteollisuus yhdistyi Cloetta Fazeriksi, jonka kotimaa on Ruotsi.
Lista on pitempi kuin nälkävuosi. Arja Alho kertoo kirjassaan “Kovan tuulen varoitus”, mistä kuntatalouden nykyiset
ongelmat johtuvat; kuinka “… kunta- ja hallintoministeri Jouni Backman taipui posket punoittaen hyväksymään kuntien valtionosuuksien lisäsäästöt.”
Jorma Ojaharju
Unohduksen Ulapoilta
15. PANKKEJA ON VARJELTAVA
ulosottotoimiston,
siellä taskut tyhjätään,
säälisentit jätetään.
Lienee itsestään selvää, että yksinomaan isänmaan parasta tarkoittaneita pääministeri Lipposta, ministeri Suvi-Anne Siimestä ja Mauno Koivistoa kohdellaan seuraavassa heidän ansaitsemallaan arvostuksella.
Lipposen hallitus päätti 1999 myydä n. 60 000 kuluttajan velat ulkomaiselle perintäyhtiölle. Velkojen yhteissumma oli 12 miljardia markkaa. Valtio myi ne vain viidellä prosentilla niitten arvosta. Hallituksen puolesta allekirjoitti toinen valtionvarainministeri Suvi-Anne Siimes joka täten jatkoi Vasemmistoliiton tinkimätöntä taistelua sosialismin ihanteitten puolesta.
Helvetti sentään kun ei muista, mistä on puhuttu ja mistä ei. Joko olemme tämän käsitelleet: yli neljännesmiljoona kuluttajaa velkaantui loppuiäkseen ja henkilökohtaisten tragedioitten määrä oli suurempi kuin 1930-luvun laman aikana. Jokainen hiukankin horjuva yritys kaadettiin, jotta Kärsämäen Kansantasavallan luottokelpoisuus säilyisi maailmalla ja EU:n liittyminen mahdollistettaisiin.
Sikafl unssaa tarttuvampi tauti levisi kulovalkeana, nimittäin Syrjäytyminen, eikä siihen löydy rokotetta. Onnettomia köyhiä luimistelijoita eivät auta sosiaalisantrat, puolueet eivätkä perkeleet. Miksi? Koska he ovat itse syypäät kuluttamattomuuteensa.
Uhrit eivät nauttineet talous- ja liike-elämän luottamusta! He aiheuttivat itse työpaikkansa menettämisen, sosiaalitukiensa leikkaamisen ja kurjistumisensa byrokratian labyrinteissa. Ei heitä syrjäytetty, väittävät nuo “vastuulliset” heistä ei vain ollut kuluttajiksi. Ja jäihän heille luovuttamaton oikeus itkien vaatia oikeudenmukaisuutta!
Matti Wuori muisti sananlaskun. Kun kirves tuli metsään, sanoivat puut toisilleen: ei hätää, varsi on meikäläisiä! Matti Wuori oli hieno kaveri! Rauha hänen muistolleen.
Mauno Koiviston ansiot “nuukuuden fi losofi an” kannattajana on unohdettu.
Herään vieläkin öisin omaan huutooni muistaessani, että kannatin Koivistoa presidentiksi. Entinen säästöpankinjohtaja Koivisto ilmoitti 1990-luvun alkaessa Sirkka
Hämäläiselle, että “lainsäädännön ja valvonnan perimmäinen ja tärkein velvollisuus
on pitää huolta siitä, että pankkien asema ei vaarannu.”
Presidentti Mauno Koivisto kutsui helmikuussa ja toukokuussa 1992 kokoon seminaarin, missä esitti riittävän selvästi, että pankit eivät saa hävitä tulossa olevia oikeusjuttuja. Toukokuun kokouksen pj:na toimi Korkeimman Oikeuden presidentti Olavi Heinonen.
