Related Articles
Luentosarja jatkui
kulttuurihistorian professori Hannu Salmen johdattelemana autonomian
ajan suomalaisen elokuvan jäljillä. Kuulimme erityisesti
näytelmäelokuva Sylvin tarinasta ja sitä kautta laajemminkin
vuosikymmenen suomalaisesta elokuvasta.
Elokuvan historia sai
alkunsa 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa sen asema
kulttuurissa oli jo vakiintunut. Suomessakin tehtiin innokkaasti niin
lyhyitä dokumentaarisia elokuvia kuin näytelmäelokuviakin.
Kiertävät elokuvanäytökset vaihtuivat elokuvateattereihin, jotka yleistyivät nopeasti ympäri maata. Näimme luennolla kuvia Berliinin matkamessuille tehdystä Finland-maisemaelokuvasta vuodelta 1911; elokuva esitteli katsojilleen nähtävyyksiä Etelä-Suomen kaupunkitunnelmista Lapin yöttömään yöhön. Suomi onkin tiettävästi ensimmäinen valtio, joka mainosti itseään elokuvan muodossa.
Elokuvien tuotanto hiipui vuoden 1916 kuvauskiellon ja sotavuosien myötä ,mutta lähti hiljalleen uuteen nousuun seuraavalla vuosikymmenellä, jolloin perustettiin yhä edelleen toimintaansa jatkava Suomi Filmi. Varhaisen suomalaisen elokuvan tutkimisen tekee haasteelliseksi materiaalin vähyys; meidän päiviimme asti on säilynyt vain joitakin dokumenttielokuvia ja osia näytelmäelokuva Sylvistä.
Ensimmäinen suomalainen pitkä näytelmäelokuva, Sylvi, oli Minna Canthin näytelmään perustuva traaginen avioliittotarina. Sylvi kuvattiin vuonna 1911 Helsingissä suurimmaksi osaksi hotelli Fennian tuulisella kattoterassilla, ensi-iltansa se sai 1913, minkä jälkeen elokuva katosi. Sylvi löytyi parikymmentä vuotta myöhemmin helsinkiläisen romukaupan varastosta. Löytyneiden neljän kelan sisältämät kohtaukset ovat luultavimmin leikkauspoistoja, joten emme siis tiedä millainen elokuva Sylvi kokonaisuudessaan oli. Luennon lopuksi näimme kuitenkin Sylvin rekonstruktion, jonka Hannu Salmi on tehnyt säilyneen filmiaineiston, Minna Canthin näytelmätekstin ja muiden lähteiden pohjalta ja pääsimme näin uppoutumaan hetkeksi harvinaisiin ja tunteikkaisiin autonomian ajan eläviin kuviin.
