Olen koonnut tähän muutamia vinkkejä Vaasan merihistoriasta ja vaasalaisesta merimiesperinteestäkiinnostuneille. Tärkeimmät kappaleet ovat linkitetty alkuperäislähteisiin. Toivon, että tämä kooste antaa lukijalle jonkinlaisen yleiskuvan Vaasan kaupungin purjelaivakauden historiaasta.
Suomalaiset ja ruotsalaiset kävivät rannikolla kauppaa kaloilla, viljalla ja turkiksilla. Kuningas Maunu Eerikinpoika perusti tulli- ja kauppapaikan Mustasaaren pitäjään vuonna 1348. Satama sijaitsi niihin aikoihin Korsholman linnan lähellä.
1600-luku
Vielä 1600-luvulla käytettiin mielellään rannikkoreittejä, jotka olivat karikkoisuutensa vuoksi hyvin viitoitettuja. Velvollisuus väylien merkitsemisestä kuului jo keskiaikaisen maanlain mukaan paikallisille rannikko- ja saaristolaistalonpojille.
Vaasalle myönnettiin rajoitettu aktiivinen tapulioikeus vuonna 1614, eli mahdollisuus viedä omilla laivoillaan puutavaraa, kuparia, tervaa, traania, vuotia ja talia ulkomaille. Kuitenkin jo vuonna 1617 julkaistiin uusi kauppa- ja purjehdussääntö, missä Vaasalta kiellettiin ulkomaanpurjehdus kokonaan.
Vuonna 1636 hallitus julkaisi jälleen uuden purjehdusasetuksen, jonka mukaan Pohjanlahden kaupunkien porvarit eivät saaneet enää purjehtia Turun ja Tukholman ohi ulkomaille. Tämä kumoutui aikanaan.
Vaasa oli jo 1650-luvulla Pohjanmaan johtava tervakaupunki, josta terva laivattiin pääasiallisesti Tukholmaan. Luotettavimmat tiedot Vaasan varhaisemmasta laivakannasta ovat vuodelta 1665, jolloin porvareilla mainittiin olevan yhteensä 17 alusta . Laivanvarustus ja tervakauppa kulkivat käsi kädessä.
Vielä 1600-luvulla käytettiin mielellään rannikkoreittejä, jotka olivat karikkoisuutensa vuoksi hyvin viitoitettuja. Velvollisuus väylien merkitsemisestä kuului jo keskiaikaisen maanlain mukaan paikallisille rannikko- ja saaristolaistalonpojille.
1600-luvulla kaupankäynti, erityisesti tervakauppa, oli sangen menestyksellistä ja monet Vaasan porvarit kokosivat itselleen huomattavan omaisuuden.
Tiivistelmä
Vaasan kauppiaiden ongelmana oli 1700-luvulla Hästholmenin sataman mataluus ja huonot satamaolot, joten kauppiaat perustivat kookkaillekin laivoille sopivan ulkosataman Palosaaren ja Mansikkasaaren väliseen salmeen.
Isonvihan aikana 1700-1721 kaupunki tuhottiin ja porvarien kauppalaivasto poltettiin. Katovuodet täydensivät hävityksen. Suuri osa asukkaista pakeni lahden toiselle puolelle Ruotsiin.
Vasta kun Vaasa vuonna 1765 sai tapulioikeudet, alkoivat kauppa ja merenkulku jälleen kukoistaa. Ylämaasta tuotu vientitavara, terva, piki, vilja, voi, vuodat, laudat ja lankut, loivat Vaasan uuden vaurauden. Mansikkasaari vuokrattiin Gerbyn kylän Bussin talolta 1785, ja Palosaari saatiin Munsmon kylästä 1789.
Vasta kun Vaasa vuonna 1765 sai tapulioikeudet, alkoivat kauppa ja merenkulku jälleen kukoistaa. Ylämaasta tuotu vientitavara, terva, piki, vilja, voi, vuodat, laudat ja lankut, loivat Vaasan uuden vaurauden. 1800-luvun puolivälissä Carl Gustaf Wolff rakensi purjelaivaston, joka aikanaan oli suurin yksityinen laivasto koko Pohjolassa.
Palosaaren satama kehittyy
Vaasasta
tuli merkittävä satamakaupunki. Palosaareen perustettiin purkaus-
ja lastauspaikka, johon tuli kaupungille 1789 myönnetyn luvan
perusteella rakentaa tullihuoneet ja makasiinit. Jo 1790-luvun alussa
satamassa oli neljä makasiinia ja terva-aittoja.
Palosaaren
pakka- ja vaakahuone valmistui 1804. Mansikkasaaressa sijaitsi
laivanvarustaja C.G. Wolffin laivatelakka. Taklaustyöpaja valmistui
1840-luvulla. Palosaareen Wolff rakennutti kivilaiturin ja kaksi
hirsimakasiinia.
Palosaaren sataman toiminta kasvoi
1900-luvun alkuun saakka, vaikka jo 1886 satama päätettiin
sijoittaa Vaskiluotoon. Vaasan sisäsataman laajennus valmistui 1878,
ja matkustaja- ja kauppaliikenne siirtyi Palosaaresta sinne sekä
Vaskiluodon 1892 valmistuneeseen satamaan. Tämän jälkeen
Palosaaressa jatkui telakka-, korjaus ja huoltotoiminta.
http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1710
Wolfin telakka
Mansikkasaaressa sijaitsi laivanvarustaja C.G. Wolffin laivatelakka, ja taklaustyöpaja valmistuivat 1840-luvulla. Palosaareen Wolff rakennutti kaksi hirsimakasiinia ja kivilaiturin.
Wolff
oli Pohjoismaiden mahtavin yksityinen laivanvarustaja ja hänen
laivastonsa oli suurempi kuin Pohjanlahden rannikon muiden
kauppiaitten laivastot yhteensä. Wolff oli aikanaan myös Vaasan
läänin suurin työnantaja.Palosaaren
sataman valmistuttua kauppiaat perustivat laiva- veistämön salmen
takana olevaan Mansikkasaareen.
Kortisto kuolleista merimiehistä
vaasalaiset merimiehet 1882-1942
Suurin ja traagisin vaasalaisia kohdannut merionnettomuus tapahtui elokuussa 1898 kun vaasalaisen fregatti Tritonin, aikaisemmalta nimeltään Bay of Naples, 14 merimiestä hukkuivat Uudessa Kaledoniassa. Heistä 12 oli vaasasta ja lähiympäristöstä. Joukossa mm. kolme Nelin -nimistä miestä, kaksi veljestä ja serkku
Vuosien saatossa on vaasalaisia merimiehiä, jopa perheitä hukkunut kaikilla maailman merillä ta sitten merimiehet ovat menehtyneet tauteihin satamissa tai joutuneet väkivalan tai onnettomuuden kohteeksi.
Tietojen etsiminen kuolleista merimiehistä on antoisaa puuhaa sukututkijoille ja kaikille muille joita paikallishistoria kiinnostaa. Vaasassa elää kymmeniä sukuja, joiden tarinoihin merimiesten kohtalot liittyvät. Esim. Gustaf Ahlström kuoli Balmeian kaupungissa Hispaniassa 18.2.1892 vain 40 vuotiaana. Häneltä jäi vaimo ja 4 lasta, vanhemmat ja sisarukse. Ahlström toimi höyrylaiva ”Patria”:n kapteenina.
Tiedot
netissä
Suomen
Merimieskirkon aikakauslehti ”Merimiehen Ystävä”
(perustettu 1882) on julkaissut merimiespappien lähettämiä tietoja
ulkomailla kuolleista merimiehistä. Suomen Sukututkimusseura laati
1940-luvun puolivälissä vuosien 1882-1942 tiedoista aakkosellisen
kortiston. Kortisto siirrettiin syksyllä 2002 tietokoneelle Suomen
Sukututkimusseuran toimesta ja on nyt kaikkien selailtavissa.
Kortisto merimiehistä:
https://www.genealogia.fi/hakem/merimiehet/merimiesas.htm
Tuhannean riemun kapakka
Palosaarelainen legenda kertoo, että Sundissa sijaitsi Sairasen kapakka joka sai kansan suussa numen ”Tuhannen riemun kahvila”. Mitä nuo tuhat riemua olivat ei jätä paljoa arvailujen varaan. Mm. Heikki Klemetti uskaltautui kapakkaan.
Palosaari oli merimiasten ja Venny Kontturin kiinniottajanaisten kaupunginosa.
Kiinniottajanaiset
Kontturin Ruukikujan naiset kokoontuvat julkisissa saunoissa karkottamaan syntejään ja taudin siemeniä. Joskus syntiin langenneita aviomiehiä käydään porukalla häätämässä yleisten naisten luota. Naiset ovat kauttaaltaan lihallisia, joskus groteskejakin, kuten vanhempi kiinniottajanainen, jonka takamuksesta puuttuu palanen.
Pieni Viira kauhistuu näkemästään, jolloin hänelle kerrotaan, että pepun liha on pantu tädin ylähuuleen täytteeksi onnettomuuden jälkeen. ”Kiinniottajan” työstä puhutaan tässä vaarallisena hommana; en saanut selville, mitä se tarkoitti – mehiläisten kiinniottajaako vai jotain erityistä paskaduunia puuvillatehtaalla. (Elvi Sinervo)
Lemmenkujalla tunnettiin ainakin kaksi kiinniottajanaista. He olivat ”Jerikon Ruuusu ja Kalkkilaiva. Jerikon Ruusu tunnetttiin hiuslaitteessa olevasta suuresta punaisesta ruususta ja siitä, että ”hän kukki vain öisin”. Kalkkilaiva oli taas ”herrasnaisen pukeutumista jäljittlevä” prostitoitu jonka joko iho-ongelmien vuoksi tai tehdäkseen vaukityksen käytti runsaasti kalkkipuuteria.
Vaasan merikoulu
Navigationskolan i Vasa grundades år 1813 enligt en förordning av den 3.4.1812. Den var underordnad direktionen, vars ordförande var landshövdingen och medlemmarna av magistraten utvalda borgare. Till år 1863 hade skolan endast en lärare. Elevernas antal har växlat ganska mycket beroende på konjunkturer för styrmän och skeppare. Mellan 1813-1898 undervisades 2154 navigatörer vid skolan.
Efter Vasa stads brand var navigaionskolan åren 1852-63 versam i Kristinestad. Därefter utvidgades och nyordnades skolsystemet för navigationsskolorna enligt förordningarna 21.3.1863 (10/1863), 15.4.1874 (13/1874) och 27.4.1899 (21/1899). Skolan upphörde med sin verksamhet enligt en den 20.9.1918 (123/1918) utfärdad författning.
Navigationsskolans föreståndare: Carl Österbladh 1813-1829, Victor Reinhold Brummer 1829-1830, Carl Gustaf von Schoultz 1830-1841, Nils Anders Gadolin 1842-1852, G. Robert Nicklen 1853, Ernst Philip Selin 1853-1857, Erik Mattssén 1858-1881, J.A. Burman 1882-1904, Gustaf Wilhelm Blomqvist 1904-1911 och Johan Emil Rönnholm 1911-1918.
Merimieshuoneet
Kansallisarkistossa on mm. Vaasan merimieshuonen arkisto.
Merimieshuoneet huolehtivat aikoinaan merimiesten asioista, kuten työvälityksestä ja eläkkeistä. Suomen ensimmäinen merimieshuone perustettiin Turkuun. Vuosina 1737–1937 huoneita toimi Suomessa kaikkiaan 32. Merimieshuoneiden arkistot sisältävät esimerkiksi matrikkeleita, luetteloita, laivapäiväkirjoja, pöytäkirjoja, tulo- ja lähtökatselmuksia, kirjeitä ja kaikenlaisia työnvälitykseen liittyneitä todistuksia ja lausuntoja, joiden avulla on mahdollista selvittää niin merimiesten kuin laivaliikenteenkin historiaa.
Suomen Sukututkimusseuran sivuilta löytyy merimieshuoneiden aineistoihin perustuva, kirjautumisen vaativa tietokanta merimiehistä. Kansallisarkisto on digitoinut esim. Oulun ja Rauman merimieshuoneiden laivapäiväkirjoja, joista voi seurata alusten matkoja maailman merillä.
https://arkisto.fi/index.php?mact=News,cntnt01,detail,0&cntnt01articleid=1972&cntnt01returnid=61
Vaasan Merimuseo
http://www.museiportalosterbotten.fi/museot-a-o/museo/86-vaasan-merimuseo
Tapio Parkkari
5-6- 12. 2019