Related Articles
Tiesitkö, että Vaasa Lehden toimittaja, maist. J.O. Ikola eli kaikien tuntema Vaasan Jaakkoo tunnettuna urheiluharrastajana alkoi puulaakiajatusta voimakkaasti lietsoa ja pääasiallisesti hänen ansionaan on pidettävä sitä, että puulaakipotkut syntyivät ja pääsivät heti alusta lähtien vaasalaisten jakamattomaan suosioon. Ensimmäinen”hälytys”Vaasapuulaakipotkujen henkiinherättämiseksi tapahtui Vaasa-lehden palstoilla syyskuun 13. päivä 1921.
Historiikin tiedot on lainattu kirjasta; Puulaakin puolesta – Vaasan puulaakipotkujen 15-vuotishistoriikki. Tekijä: Hugo Valpas. 1935. Kirjanen löytyy Vaasan kaupunginkirjaston Vasaensis-kokoelmasta, jossa sitä voi käydä lukemassa.
Puulaakiurheilu on nimitys, jolla viitataan harrastemielessä harjoitettuun urheiluun. Alun perin se tarkoittaa yritysten ja tehtaiden sisäistä ja välistä urheilutoimintaa. Sana tuleekin ruotsin kielen yhtiötä tai yritystä merkitsevästä sanasta ”bolag”. Sittemmin käsite on laajentunut tarkoittamaan kaikenlaista harrastusmielistä urheilua. Nykyaikana suosittuja puulaakiurheilun lajeja ovat erityisesti joukkuelajit kuten jalkapallo, salibandy ja lentopallo. Wikipedia)
Vaasan puulaakipotkujen synty
Kuten sanottu, Vaasan puulaakipotkut ovat maan vanhimmat. Ei kylläkään siinä mielessä, että Vaasassa olisi Suomen ensimmäinen puulaakiottelu suoritettu. Se on kyllä tapahtunut Helsingissä. Mutta turnajaisina, siis yhtenäisenä ottelusarjana, ovat Vaasan puulaakipotkut eittämättömästi maan ensimmäiset.
Puulaakipotkut
Ensimmäiset yritykset puulaakipotkujen aikaansaamiseksi tehtiin Vaasa-lehden palstoilla. Lehden toimittaja, maist. J.O. Ikola tunnettuna urheiluharrastajana alkoi puulaakiajatusta voimakkaasti lietsoa ja pääasiallisesti hänen ansionaan on pidettävä sitä, että puulaakipotkut syntyivät ja pääsivät heti alusta lähtien vaasalaisten jakamattomaan suosioon.
Ensimmäinen hälytys
Ensimmäinen ”hälytys” Vaasan puulaakipotkujen henkiinherättämiseksi tapahtui Vaasa-lehden palstoilla syyskuun 13. päivä 1921. Otsakkeella ”Palloa potkimaan” kirjoitti J.O. Ikola seuraavasti:
Helsingissä oli äskettäin järjestetty huvittava jalkapallo-ottelu ei-pelaajien kesken. Suomen Urheilulehden henkilökunta haastoi pääkaupungin muitten lehtien edustajia kilpasille ja haasteen ottikin vastaan ruotsalaisen urheilulehden toimitus- ja avustajaväki. Yleisöä oli runsaasti seuraamassa hauskaa näkemistä.
Nyt on innostus tarttunut sieltä muihinkin. Valuuttapankin väki on haastanut Kansallispankin potkimaan palloa. Ja ottelusta tulee tosi. Innostus pankkimiesten kesken on suurempi kuin markan huonon kurssin tarkkaaminen.
Jo viime viikolla huomautimme, että tällaisia huvittavia jalkapallo-otteluita pitäisi saada aikaan täällä Vaasassakin. Tulot voitaisiin käyttää johonkin hyvään tarkoitukseen. Sopisi ajatella, että esim. joku kaupunkimme suuremmista liikkeistä kokoisi väestönsä ”sakin” ja haastaisi ottelun toisten liikkeiden kanssa.
Selvää on, etttei näistä otteluista tulisi taitonsa puolesta mitään mallinäytöksiä. Pääasia on tietysti ”sakilla” voittaa. Siitä syntyisi varmaan kova touhu kaupungissa. Saisi väkeä liikkeelle ja se tuottaisi tarpeellista ”motsuunia” monelle paksullekin papalle.
Voisi ajatella sellaisia otteluita kuin: tukkuporvarit vähittäiskauppiaita vastaan, suomalainen ja ruotsalainen klubi vastakkain, sokeritehdas puuvillatehdasta vastaan, poliisit palokuntaa vastaan, isännät ja vuokralaiset jne.
Asia olisi nyt otettava tuumittavaksi ja koetettava saada otteluja syntymään.
Kuka ensiksi haastaa?
Ylläoleva haaste kuului kuuroille korville eikä sen tekijä muuta ehkä odottanutkaan. Samoihin aikoihin oli hänen kirjoituspöydällään jo valmiiksi kirjoitettu lappunen, joka syyskuun 17 p:nä julkaistiin Vaasa-lehden palstoilla. Tuo lappunen oli näin kuuluva:
Kuka uskaltaa?
”Vaasan” jalkapallo-haaste.
”Vaasan” toimitus ja kirjapaino haastaa täten minkä vaasalaisen ”puulaakin”, pankin, virkakunnan, valtuuston tai muun laitoksen tahansa ottelemaan jalossa jalkapallossa kahden viikon ajalla tästä päivästä lukien Vaasan urheilukentällä. Mahdolliset tulot luovutetaan johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen.
Osakeyhtiö Vaasa.
Haaste kantoi tuloksen. Heti seuraavana päivänä alkoi vastauksia saapua. Ensimmäisenä nosti taisteluhansikkaan lennätinlaitos, joka ilmoitti Morse- ja Hughes-miehensä olevan valmiit koettamaan Vaasa-lehden miesten kanssa. Rautatien henkilökunta oli seuraava leikkiin innostunut, Keturin kultasepät eivät myöskään olleet pekkaa huonompia. Innostus oli pian levinnyt kautta kaupungin ja joka ainoa päivä sateli uusia ilmoittautumisia Vaasan puulaakiturnajaisiin.
Eipä maltettu odottaa niiden alkamistakaan, sillä jo syysk. 21 p:nä suoritettiin pari haasteottelua. Lassila & Tikanoja Oy ja Rautakauppa Oy Teräs suorittivat hauskan ottelun, joka päättyi edellisten voittoon 6-1. Olivatpa sotilasviranomaisetkin asiaan innostuneita suorittaen samana päivänä puulaakiottelun, jonka prikaadin upseerit voittivat 3-2. Eikä yleisön harrastuksestakaan puutetta ollut, sillä ensimmäisiä otteluja seuraamassa oli n. 500 katsojaa!
Kuten yllä jo mainittiin, teki aloitteen puulaakipotkujen syntymiseksi ”Vaasan Jaakkoo”, joka sitten koko 15 vuoden ajan on jaksanut apumiehineen potkuja ja niiden kehitystä vaalia. Aloitettaessa oli Jaakoon innostus vallan tavaton, sillä jokapäiväisissä, huumorin höystämissä pakinoissaan hän löi alituisesti löylyä kiukaaseen ja sai hitaammatkin joukkoon liittymään. Näytteeksi siitä, miten Jaakkoo ”villitsi” puulaakeja otteluihin lähtemään, lainattakoon tähän osa hänen pakinastaan syysk. 20 p:nä.
Oottako kuullu
jotta nyt se vasta ottelu tuloo?
Me ”Vaasan” puulaaki, toimitus, konttuuri ja kirjapaino oomma haastanhet minkä vaasalaasen sakin hyvänsä kanssamma ottelhon potkupallos.
Meill’ on jo joukko koos.
M’oon fulpakki ja Tuomikoski mulla varamiähenä sillä puheella, jotta jos mä kovasti hengästyn, niin se pitää tulla mun siahani, jotta mä saan vähä ploosata.
Niämen-Matti pannahan porttivahriksi sillä puheella, jotta se saa selkhänsä, jos pallon sisälle päästää kovin monaasti. Könni on toisena porttivahtina, jos Matti ei yksin pärjää.
Tääl’on ollu jo kova riita ku flikakki tahtoosivat tulla joukkoho. Sanoovat jotta
– Kyllä m’oomma yhtä hyviä potkimhan kun tekki!
– Niin oottaki, mutta unisnanna! , sanoo Aleksi, joka pääsöö halpakiksi ja on hyvä juaksemhan.
Meirän puulaakis olis niin paljo miähiä tulemas joukkohon, jottei kaikki pääsekkään, jos ei panna parittaan, sillä lailla että varamiäs juaksoo koko aijan sen oikian miähen peräs.
Ja niinhän mun miälestäni oikeen ja paras oliskin. Kun kerran on varamiäs, niin on varamiäs.
Jos sattuus esimerkiksi se oikia fulpakki, jok’oon mä kaatumhan, kallistamhan elikkä lipsahtamhan, niin menöö pallo sivuutte. Mutta ku on varamiäs, mulla se laiha Tuamikoski, takana, niin sen pitää passata päälle, hairata pallo kiinni ja tuara mulle, jotta mä saan potkaasta.
Ja kyllä mä ehroottaasin, että jos tuloo muitakin sarankilon äijiä pelaamhan, jotta aina viiren minuutin perästä piretääs piäni paussi, jotta saa istua ja huilata.
Ja että ainaki fulpakit seppelöötääsihin.
Niin, nyt m’oomma haastanhet muita puulaakia koithon.
Saa nährä tohtiiko kukaan tulla.
Kookkaa sakkinna vain joka puulaaki. Ja saa niitä tulla usiampiki.
Ei meitä vasthan toki, mutta keskenänsä. Ja jos monta sakkia saarahan, niin sitte pannahan tiätysti oikee mestaruusottelut.
– Haloo Ilkka! Mitä kuuluu vai kuuluuko mitää? S’oon Jaakkoo täällä
– Ottaako kaupunginvaltuusto osaa?
– Kuinkas Lassila-Tikanojas voirhan?
– Mitä rautaporvarit ja patakauppiahat meinaa?
– Haluaako kirkkovaltuusto koittaa?
– Kelpaako poliisilaitos mihkää?
Tulkaa koittamhan!
Jaakkoo
J. K. Lanamäki tuloo huuthon.
28 joukkuettq
Niin, osanottajia ilmoittautui Vaasan ensimmäisiin puulaakipotkuihin kaikkiaan 28. Riitti siinä potkimista koko pitkäksi syksyksi! Mutta kun harrastus oli suuri, riitti intoa sekä pelaajilla että yleisöllä. Vielä syysmyöhällä, kun Hietalahden urheilukenttä jo oli sateitten johdosta kuravellinä, suoritettiin otteluja, joita seuraamassa oli satamäärin yleisöä. Tämä erinomainen alku antoikin aiheen siihen, että potkut seuraavana vuonna uusiintuivat ja niin ne ovat sitten uusiintuneet koko 15 vuoden ajan, ollen nykyisin aivan luonnostaan lankeava asia.
Puulaakipotkujen alkuvaiheissa oli niiden järjestelykin luonnollisesti paljon vaatimattomampaa kuin nykyisin. Mitään erikoisia sääntöjä ei ollut, vaan sovellutettiin pääasiassa Suomen Palloliiton virallisia pelisääntöjä otteluiden erikoisluonteen vaatimin muutoksin. Niinpä on otteluaika eri vuosina ollut erilainen, kunnes se lopuksi on vakiintunut puoleksi tunniksi, paitsi loppuotteluissa, joissa peliaika on määrätty täydeksi tunniksi. Joukkueiden vahvuudeksi määrättiin jo ensimmäisissä puulaakiotteluissa 9 miestä, mikä määrä on myöhemminkin katsottu riittäväksi.
Ei pelipukuja
Varsinaisia pelipukuja ei puulaakijoukkueilta koskaan ole vaadittu. Jo ensimmäisenä vuotena hankittiin kahdet eriväriset lakit, joita joukkueet ovat tuntemisen helpottamiseksi saaneet käyttää. Myöhemmin ovat joukkueet alkaneet hankkia itselleen erikoisia pelipukuja, jonkalaisia nykyisin melkein kaikki käyttävät.
Otteluiden järjestelypuolestaon niiden alkamisesta lähtien huolehtinut pankinkamreeri T. Törnroos. Hän on ollut väsymätön uurastaja, manageri, joka on saanut suorittaa raskaimman ja vaativimman työn puulaakiotteluissa. Vieläpä on hänen velvollisuudekseen hyvin useasti jäänyt ottelujen tuomitseminenkin, vaikkakin Vaasan jalkapallotuomarit kiitettävällä auliudella ovatkin antaneet apuaan tuomaritehtävissä.
Useita vuosia jatkuivat puulaakiottelut pelkästään Vaasa-lehden ja puulaakimanageri Törnroosin huoltamina. Kun ottelujen saama kannatus yhä kasvoi ja niiden tuottamat rahamäärät samassa suhteessa, päätettiin v. 1928 perustaa erikoinen puulaakikomitea, johon valittiin puheenjohtajaksi päätoimittaja J.O. Ikola, rahavarainhoitajaksi ja manageriksi pankinkamreeri T. Törnroos ja sihteeriksi toimittaja Hugo Valpas. V. 1934 puulaakipotkuja ja toimikuntaa varten laadittiin erikoiset säännöt, joiden varassa toiminta nykyisin sujuu.
Puulaakipotkujen varojen käyttö
Vaikka puulaakipotkujen pääasiallisin tarkoitus onkin ollut virkistävän liikunnan hankkiminen puulaakien henkilökunnille, on ottelujen taloudellinen kannattavaisuus tehnyt mahdolliseksi merkittävän hyväntekeväisyystyön harjoittamisen. Jo puulaakipotkujen syntymishetkellä lähdettiin siitä, että varat on käytettävä tarkoituksiin, jotka jokainen urheilunharrastaja puolueisiin katsomatta voi hyväksyä.
Ottelujen perustajan ehdotuksen mukaisesti päätettiin osa varoista käyttää Vaasan kunnalliskodin ja tyttölastenkodin hoidokkien kestitsemiseen ja osa taas jakaa tasapuolisesti Vaasan jalkapallourheilua kohottaviin tarkoituksiin. Niinpä ensimmäisten ottelujen päätyttyä saatettiin luovuttaa kunnalliskodin ja tyttölastenkodin hoidokkien kestitsemiseen melkoinen summa ja vielä suurempi erä päätettiin luovuttaa Vaasan kaupungin silloisen urheilukenttäkomitean haltuun käytettäväksi Hietalahden urheilukentän jalkapalloalueen kunnostamiseen. Viimemainittuun tarkoitukseen ei varoja käytetty, vaan ne ovat kohta 15 v. ajan kasvaneet pankissa korkoa tehden eri lisäyksineen nykyisin yli 10,000 mk. Tämä summa on edelleen pankkiin talletettuna ja joutuu se puulaakitoimikunnan haltuun lähiaikoina.
Puulaakaeilla suuri merkitys
Siinä lyhyesti puulaakipotkujen synty ja kehitysvaiheet. Pienestä alusta ne ovat matkaan lähteneet, mutta niiden merkitys Vaasan urheiluelämässä on varmaankin suurempi kuin osataan arvatakaan. Liikunnallisen merkityksensä ohella ne ovat kyenneet lieventämään kaupungin kovaosaisten kohtaloa ja tekemään propagandaa jalkapallourheilun eteen. Nykyisin tunnetaan Vaasa jalkapalloilusta puhuen Suomen Göteporina, jossa yleisön innostus nahkakuulaleikkiin on suhteellisesti ottaen suurempi kuin missään muualla Suomessa. Runsaan yleisöharrastuksen turvin on peli päässyt kehittymään huomattavassa määrin. Siitä on kait parhaana osoituksena se, että Vaasa on saanut 8 joukkuetta käsittävään Suomen sarjaan kaksi joukkuetta. Sehän on jo erinomainen saavutus niin pienen kaupungin osalle kuin Vaasa on.
Nyt kun Vaasan puulaakipotkut ovat päässeet 15 vuoden ikään, voivat niiden perustajat ja järjestäjät ja hiedän ohellaan tietysti kaikki ”potkurit” ja Vaasan tuhatlukuinen jalkapalloyleisö täydellä syyllä juhlia kunniakkaita turnajaisiaan.
Puulaakinäkemyksiä
”Vaasan Jaakkoo”
”Ja kummalla jalaalla sen kornerin pitääs potkaasta, jottei tuu ofsiiti…?”
Tämä motto kuvastaa parhaiten sitä huumorintäyteistä käsitystä, jonka varassa Vaasan puulaakipotkujen isä ”Vaasan Jaakkoo” lähti mainittuja urheiluturnajaisia järjestämään. Liikuntaa, enemmän liikuntaa kaupungin ”tupatyöntekijöille”, se oli hänen perusajatuksensa. Mutta liikuntaa huumoori silmäkulmassa, ilman tavallisen kilpaurheilun liikatärkeyttä. Tässä mielessä ovatkin puulaakipotkut täysin tarkoitukseensa soveltuneet ja juuri senvuoksi ovat ne saavuttaneet sekä osanottajiston että suuren yleisön jakamattoman suosion.
Jaakkoo itse on antanut hyvän esimerkin siitä, että puulaakiurheilu sopii kaikille. Se sopii yhtä hyvin 50 kuin 120 kiloisellekin, yhtä hyvin hongankolistajalle kuin maannapaa halaavallekin. Sukuun, kokoon, näköön, ammattiin tai muuhun joutavaan katsomatta! Puulaakitanner on se paikka, jonka sisällä kaikki rajat häviävät. Siellä isketään vain PUULAAKIN PUOLESTA. Ja myöskin siinä sivussa oman ruumiillisen ja henkisen hyvinvoinnin puolesta.
Vaasan puulaakiurheilijat kohottavat raikuvan hei-huutonsa ”potkujen” isälle ja verrattomalle ”fullpakille”!
Lähteet:
Kansalliskirjaston digioidut aineisto
Vaasan kaupunginkirjaston Vasaensis kokoelma
