Related Articles
Miksi Vaasan nimi oli joskus Nikolainkaupunki?
Jorma Ojaharju
Miksi Vaasan nimi on joskus ollut Nikolainkaupunki. Kertaan syyt lyhyesti: Palon (1852) jälkeen lahjoitti keisari Nikolai I Vaasalle omista varoistaan kymmeniä tuhansia kultaruplia. Tämän johdosta halusi kuvernööri (maaherra) von Rechenberg vaihtaa Vaasan nimen
Nikolainkaupungiksi
Mielenkiintoisin lukemani Vaasan historiasta kertova teos on Vasabladetin entisen päätoimittajan Henrik Emanuel Aspelinin (1854- 1906) kirjoittama ”Vasa stads historia.” Sen tieteellinen tarkkuus ei ehkä ole samaa luokkaa, kuin Armas Luukon ”Vaasan historian,” mutta vauhdikkuudessaan ja lukukelpoisuudessaan se nousee Voltairen ”Kaarle XII:n historian” ja Peter Englundin ”Pultavan” verroille.
Kirja kannattaisi vieläkin suomentaa
Ikävä kyllä H. Em. Aspelinin kirjaa ei ole suomennettu. Sanoin huomattavalle kunnallispoliittiselle vaikuttajalle 10 vuotta sitten, että suomentaisin teoksen, mikäli siitä maksettaisiin käypä hinta.
Ikävä kyllä ehdotus ei laman alkaessa ottanut tulta. Suomentaa se kuitenkin kannattaisi vieläkin. Manne Aspelin oli valtioneuvos Eliel Aspelin-Haapkylän nuorin veli. Eliel puolestaan oli Helsingin yliopiston estetiikan ja kirjallisuuden professori, ensimmäinen estetiikan tutkija maassa, joka kirjoitti suomeksi. Eino Leino harjoittaa hänen kustannuksellaan ruhtinaallista pilkkaa kuuluisassa pakinassaan ”Professorin ruokalepo.” Kuinka hornanpyörre soitti urkuja
Manne Aspelin oli haastatellut Vaasan palon silminnäkijöitä. Kuvaus siitä kuinka palon nostattamat tuulenpyörteet voimistuivat ja kuinka esimerkiksi kirkko roihusi hornankattilana ennen kuin torni romahti sisään, on vaikuttava.
Pyörre soitti urkuja ja niin syntynyt kaamea musiikki oli monien mielestä muistutus siitä, että palo oli Jumalan rangaistus syntiselle Vaasalle.
Siitä, kuinka raskaita syntejä piskuisen maaseutukaupungin asukkailla saattoi niskoillaan olla, voidaan olla eri mieltä. Tämän kirjoittaja, joka on olevinaan jonkinlainen asiantuntija syntitaakan kasvattamisessa, epäilee kuitenkin asian tätä puolta.
Pietarsaaren läheltä löydettiin palon jälkeen virsikirjan sivu, joka oli leijaillut sinne Vaasasta saakka. Se on tänään piskuisessa vitriinissä Vanhan Vaasan kirkon seinällä.
Kuinka Topelius petettiin
Miksi Vaasan nimi on joskus ollut Nikolainkaupunki. Kertaan syyt lyhyesti: Palon (1852) jälkeen lahjoitti keisari Nikolai I Vaasalle omista varoistaan kymmeniä tuhansia kultaruplia. Tämän johdosta halusi kuvernööri (maaherra) von Rechenberg vaihtaa Vaasan nimen
Nikolainkaupungiksi. Nikolai itse piti anomusta törkeänä mielistelynä eikä suostunut, mutta hänen kuoltuaan hyväksyi uusi keisari Aleksanteri nimenmuutoksen. von Rechenberg pyysi Sakari Topeliusta laatimaan anomuksen, mutta petti hänet valitsemalla anomuksesta vain sopivat kohdat; Topelius luuli että Palosaaren nimeksi tulisi Nikolainsatama. Keisari Aleksanteri hyväksyi hakemuksen ja Vaasan nimeksi tuli
Nikolainkaupunki. Ruotsinkieliset raivostuivat. Topelius sairastui harmista. Veijo Meri kertoo kirjassaan ”Huonot tiet, hyvät hevoset”, että ranskalainen monsieur le Duc julkaisi Krimin sodan aikana (1853-55) teoksen, jossa luetteli eri maissa toimivat Venäjän salaiset asiamiehet. Joukossa oli Zakris Topelius.
Hänen toiminta-alueekseen mainittiin Suomi. Ruotsinmaalaiset lehdet, mm. Aftonbladet, heittivät lokaa Topeliuksen päälle vielä 8 vuotta myöhemmin.
Palosaaren meritaistelusta
Henrik Emanuel Aspelin kertoo suorastaan sykähdyttävästi Palosaaren meritaistelusta Krimin sodan aikana, kun engelsmanni seilasi Suomemme rannoilla. Miksi engelsmanni Suomen rantoja pommitti? Koska se oli sotilasliitossa Ranskan ja Turkin kanssa.
Engelsmannin ja franskalaasten laivat sulkivat Suomen satamat ja merenkulku lamaantui. Suomeen muodostui suuri, lähinnä yliopistopiireihin ankkuroitunut puolue, joka toivoi sodan vapauttavan maan Venäjän vallasta.
Kesällä 1855 oli englantilainen hankkinut tarkat merikortit ja uskaltautunut Vaasan saaristoon. Kolmas elokuuta (Vaasan palon päivämäärä kolme vuotta aikaisemmin) vihollinen hyökkäsi.
Elävää ja hauskaa kerrontaa
Korvetti HMS Firefly kapteeninaan Henry C. Otters ankkuroi Varisselälle. He polttivat tai kaappasivat 7 Wolffin laivaa, mutta tuhosivat myös muitten varustajien aluksia. Kuvernööri von
Rechenberg määräsi Kokkolaan sijoitetun tykkiosaston Palosaarelle. Silminnäkijöitä haastattelemaan päässyt Aspelin kertoo elävästi ja hauskasti. Tykkiosaston päällikkö, muuan kapteeni oli koko marssin ajan päissään kuin käki. Mies oli niin tolkuttomassa kännissä, että kun tykit oli saatu asemiin, ei häntä päästetty ampumaan.
Kolme ensimmäistä laukausta ampui köyhäintalon esimies Lundgren, mutta ei hän osunut mihinkään. Viimein talutettiin notkahteleva kapteeni tykille ja hän osui heti ja juuri sinne mihin pitikin.
Idyllinen meritaistelu
Itse meritaistelu oli suhteellisen rauhallinen, suorastaan idyllinen. Kaupunkilaiset olivat sankoin joukoin vaeltaneet Klemetsöhön, mistä seurasivat kamppailua puitten ja kivien välistä.
Ihmiset miehittivät rantakaistaleen, joka ulottuu sähkötehtaan alueelta höyrymyllyn ja sisäsataman vaiheille. Vaasa oli palanut vasta kolme vuotta aikaisemmin, eikä Klemetsön rannoille ollut ehditty vielä rakentaa juuri mitään. Korvetti Firefly makasi ankkurissa lähellä Palosaarta ja muutamat estottomat poijanjolpit, kuten esimerkiksi kauppaneuvoksen poika Frithiof Wolff kävivät vierailulla, veivätpä joskus naisiakin alukselle. Pojat olivat myöhemmin joutuneet selittämään käytöstään kuvernöörille.
Ankara ukko Wolff
Englantilaiset olivat takavarikoineet Wolffin ”Fidesin” ja Grönbergin ”Preciosan.” Kummastakin laivasta oli takilointi poistettu, köydet ja purjeet viety turvalliseen paikkaan.
Englantilaiset vaativat ne tuotavaksi paikoilleen uhalla, että Palosaari muutoin poltettaisiin maan tasalle. Ukko Wolff, joka makasi sairasvuoteella, ei antanut kävijöitten uhkauksille mitään arvoa vaan sanoi, että takiloita he eivät ikinä saa. Eivätkä saaneet. Englantilaisten oli kohotettava laivoihin uudet mastot ja raa’ at ja kehitettävä köydet ja purjeet mistä ikinä taisivat.
Kapteeni Otters antoi myöhemmin The Nautical Magazine-lehteen valheellisen ja kehuskelevan raportin hyökkäyksestä Palosaarelle. Oli ankaran taistelun jälkeen saatu sotasaaliiksi tykkejä, jne.
Itseasiassa he soutivat kenenkään estämättä Sundiin ja veivät mukanaan juhlatilaisuuksissa käytetyt pienet merkinantotykit. Jk. Vuonna 1956 löysi mereen pudonneita hiiliä Vaasan eri satamien edustalta keräävä Takku-Matti Kanervikko kuulan, jossa olivat kirjaimet VR. Ne eivät tarkoittaneet Valtion rautateitä vaan Victoria Reginaa – kuningatar Victoriaa.
Jorma Ojaharju
Jorma Ojaharju syntyi 16. lokakuuta 1938 Vaasassa ja kuoli kotonaan Helsingin Kontulassa 8. helmikuuta 2011.
Ojaharjun pääteoksena pidetään kolmiosaista Vaasa-trilogiaa (1976-1982), jossa hän kuvaa pohjalaisen kaupungin elämää sisällissodasta 1970-luvulle. Ojaharju julkaisi yli 40 teosta, pakinoita ja näytelmiä. Varsinkin Ojaharju Vaasaa käsittaelevät ”tilapäisteokset” ovat kulunaeet vaasalaisissa käsissä. Ojaharju käytti myös pseudonyymejä Vic Torbek ja Iso-Vaasa.
