Related Articles
Vaasan Espa
Minun muistoni Espasta ulottuvat vain viisikymmenluvulle. Sitäkin ennen Espalla näyttäydyttiin. Varsinkin kaupungin herrasväki promeneerasi edestakaisin Espalla sunnuntaisin. Meille ”suurelle ikäluokalle” se oli jokailtainen pistäytymispaikka.
Tämän tarinan viimeeksi editoitu versio on julkaistu Vaasapediassa 6. helmikuuta 2008 ja kevyestik editoitu 08.03. 2019.
Espa oli erityisesti koulunuorison tapaamispaikka. Sama luokkajako kuin aikaisempina vuosikymmeninä toimi vielä viisikymmenluvullakin.
Koulunuorison paikka oli Wivex. Wivex sijaitsi nykyisen Fontanan tiloissa. Toinen kouluöaisten suomima paikka oli Valis eli Valion baari, joka sijaitsi Bobi Co:n tiloissa. Kolmas paikka Hovioikeudenpuistikolla oli Hovibaari, joka sijaiatsi nykyisen Radissonin kulmassa. Hovis oli selkeästi työväenluokkainen paikka.
Rutiineihin kuului kurvailla muutaman kerran nykyisen Herbuargerin kohdalta Raastuvankadun kulmaan ja takaisin. Sitten hiemen istuskelua ”putkibaarilla”. Putkibaari oli rautakaide joka sijaitsi Hoviskan varrella suurinpiirtein entisen Cafe Augustin ja Hämäläisen kahvilan välissä. Kaide tai sen jäljitelmä on edelleen samalla paikalla, tosin muutamia metrejä ulompana kuin ennen Hoviskan muuttumista kävelykaduksi. Istuskelun jälkeen kahville tai limsalle Wivexiin tai Valikseen.
Espalla pasteeraili myös joitakin tyyppejä, jotka varmasti jäivät tavallisen katurahvaan mieleen. Yksi näistä oli taiteilija Juhani Harri (Virtanen) , joka dandymäisesti pukeutuneena mustaan takkiin, pitkään liehuvaan kaulahuiviin ja baskeriin sonnustautuneena herätti huomiota. Juhani oli komea poika ainakin tyttöjen mielestä.
Toinen näkyvä hahmo oli poliisi joka sai lempinimen Napoleon. Nimi tuli siitä, että tämä pyylevä pohjanmaan murretta puhuva poliisisetä piti oikeata kättään povitaskussa. Tämä järjestyksenvalvoja noudatti kirjaimellisesti kaupungin järjstyssääntöä. Klassiseksi tuli lause: ”Ei saa teherä läjiä karulle”. Läjät tarkoittivat kadulle keskustelemaan ryhtyneitä nuoria.
Muita tyyppejä, joihin huomio kiintyi olivat mm. vanha herrasmies, joka kulki edes-takaisin espaa kantaen kainalossaan lehtipinkkaa, jonka sisällä oli kirjekuoria, joita hän postitteli. Urbaanilegendan mukaan hänen poikansa oli kuollut rintamalla ja vanha mies kyseli tietoja pojasta viranomaisille. Toisen legendan mukaan hän postitti kirjeita maailman mahataville. Mies oli todistetta vasti kielitaitoinen.
Espalla nähtiin joskus myös lyseon uskonnonopettaja Mikko Mielonen. Mikosta oli koulupoikien keskuudessa lukuisia anekdootteja. Koulupojat olivat tietävinään, että Mikko tykkäsi pojista.
Kerran pojat soittivat talvi-iltana Mikolle, hyvin asiallisen puhelun ja sanoivat olevan Vaasan Sähköstä. Pojat pyysivät Mikkoa katsomaan ikkunasta ulos ja tarkistamaan paloiko talon edessä oleva katulamppu. Mikko asui ns, KOP:n talossa Hovioikeudenpuistikolla.
-Kyllä se palaa, tiedotti Mikko. -No, puhaltakaa se sammuksiin, sanopi pojista rohkein ja taas naurettiin. Viatonta, mutta typerää teinihuumoria.
Espa oli liima joka yhdisti lähinnä oppikoulunuorison. Espa oli mahdollista aikana, jolloin tv:llä ei ollut sama merkitys kuin nykyään ja muutkin vapaa-ajanvetto mahdollisuudet olivat vähäisiä. Espa oli myös teinimuodin näyttäytymispaikka. Sitä kautta aikakauden nuorison tunnusmerkit iskostuivat tajuntaan. Näitä olivat mm. ”Sputniklippis” ja yhden vuoden kestänyt tyrololaishattumuoti.
Kauppakeskus Espen on muisto tältä ajalta. Esplnadi tarkoitaa puistokatua.
