Politiikkaa – ei juridiikkaa?
Maahan on saatu kilpailu- ja kasvusopimus eli kiky. Siinä sovittiin palkanleikkauksista, työttömyysturvan heikennyksistä ja lomarahojen pienennyksistä. Vastineeksi hallitus lupasi veronkevennyksiä ja pakkolakien pois vetämistä.
Kaiken piti olla hyvin ja Suomen kasvu-uran aluillaan hurjaan nousuun. Minä olin tyytyväinen, kunnes valtion ensivuoden budjetti julkaistiin tämän viikon torstaina.
Ministeri Lindström kertoi budjetin julkaisun yhteydessä, että parhaillaan etsitään lisäkeinoja valtiontalouden tasapainottamiseksi. Hän jätti kertomatta, mitä lisäkeinot ovat?
Ovatko ne uusia leikkauksia palkkoihin vai leikkauksia ansiosidonnaisen päivärahan kestoon ja tasoon?
Tämä on outoa, koska hallitus antoi jo eduskunnalle esityksen vuoden 2017 tulo- ja menoarvioksi.
Ihmettelen, miten budjetti on voitu saada kasaan, jos työllisyyspaketit ja niiden kustannusvaikutukset eivät olekaan kunnossa. Nyt kylmää ihan oikeasti.
Jos jatko on samaa, kuin veronkevennykset, ei köyhän asia maassa parane. Nimittäin, hallituksen lupaamat veronkevennykset tuovat sitä enemmän euroja taskuun, mitä parempi palkka on.
7 000 euroa kuukaudessa tienaavan käteen jäävä osuus kasvaa 70 euroa kuukaudessa. 2 000 euroa tienaavan osuus kasvaa vain 20 euroa kuukaudessa.
Asiantuntijoiden laskelmien mukaan kansaneläkkeellä tai takuueläkkeellä olevat puolestaan menettävät 2 prosenttia ostovoimaa.
Jokin tässä mättää ja sen tietää hallituskin, koska se työstää edelleen sen lanseeraamaa ”työllisyyspakettia” tai paketteja. Nyt hallitus ottaa mukaan myös työmarkkinaosapuolet.
Nyt kun kolmikanta on kaivettu esiin, pelkään pahoin, että nyt halutaan hamuta kunnolla palkansaajan kukkaroa. Toivottavasti palkansaajajärjestöt pitävät puolensa.
Kun budjetti on julkistettu, mihin juuri nyt oikeasti tarvitaan kolmikantaa? Yrittääkö hallitus saada työmarkkinajärjestöjen kuittauksen uusille lisäleikkauksille vähäväkisiltä ja työttömiltä?
Hallitus hukkasi yli vuoden kun se sinisilmäisesti uskoi talouden liikkeelle lähdön laukaisevan myös työttömyysongelman. Näin ei ole käynyt. Eivätkä uudet leikkauksetkaan työttömiltä ja eläkeläisiltä ongelmaa ratkaise.
Hallituksen olisi myös hyvä muistaa, että perustuslaki edellyttää siltä täydellisyysperiaatetta, kun se esittää budjettia eduskunnan hyväksyttäväksi. Nyt ensi vuoden budjetti on levällään ja keskeneräistä esitystä ryhdytään käsittelemään.
Ehkäpä tässä onkin kyse Soinin sanoin sanottuna politiikasta, ei juridiikasta.
En muutama vuosi sitten untuvikkopolitiikkona ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti sanoessaan minulle johonkin käsiteltävään asiaan, jossa olin hänen kanssaan eri mieltä, että tässä on kysymys politiikasta, ei juridiikasta.
En ymmärrä vieläkään tuota Soinin sanontaa.
Minun mielestäni politiikassa on kunnioitettava juridiikkaa, eli eduskunnan säätämiä lakeja.
Politiikkaa ei saa tehdä politiikan vuoksi. Sitä on tehtävä yhteisten asioiden hoitamiseksi ja siinä on pidettävä huolta myös vähäväkisimmistä kanssaihmisistä.
Juuri nyt hallituksen pitäisi kiinnittää huomionsa syrjäytymisen estämiseen.
Pienituloisilla eläkeläisillä, työttömillä ja pienituloisilla perheillä pitää olla Suomessa oikeus ihmisarvoiseen elämään.
MARIA TOLPPANEN (sd.)
kansanedustaja
Vaasa