Vaasa ja meri olisi ansainnut tuen
Törmäsin sattumalta Vaasa ja meri -kirjaan. Sen sisällöstä vastaa Vaasa 400 -piiri, jonka julkaisuista teos on kolmas. Toimituskunta on tehnyt sellaista jälkeä, että jokaisessa kaupunkiamme arvostavassa taloudessa tulisi tuntea teos.
Se kertoo vaasalaiseen merenkulkuun liittyvästä elämästä 1880–1960 niin elävästi, kattavasti ja mielenkiintoisesti, että lukemisen keskeyttäminen tekee kipeää.
Tullessani lapsena vaasalaiseksi, kuulin kehuttavan Vaasan olevan Suomen ”veneistynein” kaupunki. Kaikkien asukkaiden laskettiin mahtuvan veneisiin kerralla. Merenkulkuun liittyy kiinteästi mittayksikkö ”solmuväli”, joka on vieläkin käytössä.
Yksi solmu (knop, knot) tarkoittaa nopeutta, jossa solmuväli 1 852 metriä kuljetaan tunnissa. Vaasalaiselle tuo lukema on tärkeä, sillä siitä muistaa minä vuonna Vaasa paloi!
Käsittämättömänä pidän, ettei kaupunki halunnut tukea kirjan julkaisua. Päinvastoin, laskutettiin käypä hinta kaupungin graafisten palvelujen työstä.
Kyse on kirjasta, joka on kunniaksi ”merelliselle menestyjälle” ja siten oivallinen lahjoitettavaksi varsinkin historiaamme tuntemattomille. Kirja olisi paremmin ansainnut sitä ”markkinointitukea”, jota kaupunki kymmenin tuhansin euroin antaa muutamalle urheiluseuralle, joiden toiminnan tuoma tunnettuisuus on usein säälittävää. Nyt on kiittäminen Suomen kulttuurirahastoa, Svenska Kulturfondia, Svensk-Österbottniska Samfundia, Aktia-säätiötä, Wärtsilää ja Vaasa-opistoa. Ilman näiden sekä Skriptumin tukea olisi teos jäänyt julkaisematta.
Ilmaan jää kysymys: Eikö kaupunkimme kulttuuritoimi pysty taistelemaan edes näin tärkeän asian puolesta?
Kärsiikö asian arvo siitä, että tekijäkunta lahjoittaa tuhannet työtuntinsa talkoohengessä ja onnistumisen ilosta?
Kalle Lanamäki
Vaasa