Related Articles
Ukrainan kriisin yhteydessä on usein mainittu ihmisoikeudet ja kansainvälinen oikeus. Edellinen käsite alkoi tarkentua Westfalenin rauhassa 1648, ja toinen käsite Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjassa 1945.
Presidentti Roosevelt esitteli vuonna 1941 periaatteitaan tulevan maailmanjärjestyksen neljästä vapaudesta; ilmaisun- ja uskonnonvapaus sekä vapaus kärsimyksistä ja pelosta. Ajatus neljästä vapaudesta lainattiin Euroopan Unionin peruskirjaan, jossa se kuitenkin muuttui lähinnä liike-elämää suosivaksi dogmiksi.
YK:n peruskirjan mukaan interventiota toiseen maahan ei saa tehdä ilman YK:n mandaattia. Kylmän sodan aikana asia piti jotenkin, lukuunottamatta USA:n melko omavaltaista toimintaa kuten Vietnamin sota 60-70-luvuilla, Grenadan hallituksen kaataminen 1983 ja Panaman interventio 1989. Neuvostoliitto osaltaan riensi “pelastamaan sosialismia” Unkarissa 1956 ja Tsekkoslovakiassa 1968.
Yhdysvallat alkoi samoihin aikoihin pitää itseään myös jonkinlaisena maailman poliisina. Aloitteen takana oli niin kutsuttu New Haven-koulukunta, joka piti koko maailmaa – siis myös Suomea – Yhdysvaltojen etupiirinä.
Tilanne vaikeutui kun Jugoslavian liittovaltion vakautta alettiin EU:n toimesta horjuttaa. Tämän kansainvälisen oikeuden vastaisen toiminnan johdosta Slovenia ja Kroatia pian julistautuivat itsenäisiksi. Sotahan siitä syttyi, ja länsi tuki avoimesti UCK:n puolisotilaallisia separatistijoukkoja. YK joutui sivuun kun lännessä lanseerattiin uusia käsitteitä kuten “uhka kansaiväliselle rauhalle”, “oikeus ennakoivaan iskuun”, “humanitaarinen interventio” ja “velvollisuus suojata toisen maan kansalaisia”.
Näin kansainvälinen oikeus rapautui, ja ihmisoikeuksien politisoituminen oli täydessä käynnissä. YK:n valta delegoitui yhä suuremmassa määrin Nato:lle, jolla oli rahaa ja resursseja. Länsi puolusteli toimintaansa sillä, että toiminta olisi legitiimiä, vaikka laiton YK:n peruskirjan mukaan. Kosovon kohdalla vuonna 1999 Länsi käveli jo melko vapaasti YK:n yli.
Kansainvälisen oikeuden periaatteet vesittyivät sittemmin lisää esim. niin sanotun Bush-doktriinin kautta, jonka mukaan Yhdysvalloilla oli oikeus ennakoivaan hyökkäykseen missä päin maailmaa tahansa. Globalisaatio siis tarkoitti myös uutta ristiretki-aikaa.
Ja miltei mitkä kyseenalaiset perustelut tahansa, kuten että Irak uhkaa ydinaseilla ja muilla joukkotuhoaseilla, menivät kansainvälisessä yhteisössä helposti läpi. Tuloksena tästä sotaleikistä maailma on nyt monin paikoin kaaoksen tilassa, ja Venäjällekin on ollut tarjolla monta ennakkotapausta ja esikuvaa.
Roy Rabb
<Vaasa
