Related Articles
Kommuuniasuminen ei ole kaikille
Suomessa kommuuniasuminen on vielä suhteellisen harvinaista. Syy lienee itsekeskeisessä ajattelutavassamme, mustasukkaisuudessa ja suomalaisessa perikateudessa.
Maaseutukommuunit kelpuuttavat asukkaikseen ainoastaan sellaisia henkilöitä, jotka voivat korjata kaiken, kuten talon, takan, kalaverkon ja samalla tuovat erityisosaamisellaan mahdollisimman paljon rahaa yhteisöön. Töitä tehdään kellon ympäri, jotta tila kukoistaa ja jotta toimintaa rahoittavat turistit viihtyisivät.
Kaupunkikommuuneissa taas asustaa enimmäkseen henkilöitä, joiden päivät kuluvat poltellessa pilveä ja yleismaailmallisia tapahtumia kelaillessa. He päivittelevät maailman tilannetta ja ympäristökriisejä, mutta eivät itse tee asioiden eteen juuri mitään. He pitävät miltei kaikenlaista työntekoa omalle arvolleen sopimattomana, koska he kokevat ettei heille jää riittävästi vapaata aikaa.
Nämä kaksi toisistaan ääripäistä kommuunimallia ovat suuressa ristiriidassa keskenään. Kumpikaan malli ei tule saamaan pitkä-aikaisia asukkaita. Ennemmin tai myöhemmin joku väsyy liikaan työntekoon, tai siihen että muut laiskottelevat, ja itse joutuu tekemään kaikki työt. Siksi kommuunien sisäiset parisuhteet alkavat rakoilla. Aletaan haukkua asukkaita selän takana. Kaikenlainen suvaitsevaisuus kaatuu mustasukkaisuusriitoihin. Samasta syystä monet hippikylät ja yhteisöt aikoinaan hajosivat.
Kommuuneihin hakee pääsääntöisesti sellaista porukkaa, jotka ovat omasta mielestään hyvinkin suvaitsevaisia. Silti kateus, se että joku ihminen saa enemmän muilta asukkailta huomiota, tuhoaa ilmapiirin ja lopulta koko kommuunin. Se että on suvaitsevainen ei tarkoita, ettei voisi olla eri mieltä muiden kanssa. Jokainen on yksilö ja me muistutamme ainoastaan lääketieteellisesti hitusen toisiamme.
Kommuuni voisi toimia, jos se ei pyrkisi noudattamaan niille tyypillisiä sääntöjä, jossa asukkaiden tulisi olla mahdollisiman samanmielisiä keskenään. Koko homman ideologiahan perustuu suurimmalti osin siihen, että ihmiset hyväksyivät toisensa erilaisina yksilöinä. Tietenkin ekologiset arvot ovat myös olennainen osa kommuuniasumista.
Suvaitsevaisuutta on kahdenlaista, sitä että aidosti on ennakkoluuloton ja sitä että pelkästään itse olettaa sitä olevansa.
MIKKO NEVANTAKANEN
anarkisti
Vaasa
