Muistan hyvin auringonpimennyksen joka oli täysipimennys 1945 Silloinen Vaasanlehti
uutisoi näyttävästi ja kertoi silmävammoista joita voi saada jos katsoo
aurinkoa paljain silmin.
Muutoinkin Vaasanlehti selosti erittäin hyvin auringon pimennystä seikkaperäisesti, sen alkamisen ja loppumisen ajan, aivan tarkalleen
kellon aikoineen. Pimennys alkoi puoliltapäivin, joten meillä oli hyvin aikaa valmistautua.
Vaasanlehden artikkelissa annettiin pimennyslasin tarkat ohjeet. Niinpä päätimme
Strandellinmäen poikien kanssa ryhtyä tuumasta toimeen ja valmistaa joka pojalle pimennyslasit. Poikasakki ei ollut kovin suuri, siinä
oli Kedon Hannu ja Mauno, Leivon Raimo, Kytömäen Raimo, Rautavirran Timo, Talson Harri, Kuusalon Heikki ja minä.
Siihen aikaan Kotirannalla oli puuliiteri jokaisella, joten oli helppoa hankkia koivuntuohta, jota tarvittiin lasin nokeamiseen. Vähän
vaikeammaksi homma kävi, kun etsittiin sopivaa lasia. Ei tohdittu käyttää helpointa konstia,
rikkoa ikkunalasi jostain talosta.
Sitten minä muistin, että talossa jossa asuimme oli Koskisen Huldalla jäänyn kasvilavasta ylimääräisiä lasia. Ei muuta kun Huldalta
kysymään ja Huldan kanssa mentiin vajaan katsomaan oliko siellä ylimääräistä lasia, oli 4 ruutua joita hän ei tarvinnut. Ei
muuta kuin nokeamaan lasit.
Nuotio laitettiin keskelle pihaa kallion päälle. Sitten kun isoinmat tikut oli melkein sammunut, laitettiin koivun tuohet sinne ja siinä sitten
noettiin lasit oikein nokisiksi. Sormin ei saanut nokeen koskea, vaan lasinreunasta kiinnipitäen katseltiin aurinkoa, kun se pimeni ja
tuli koko seutu aivan hiljaiseksi, linnut lakkasivat laulamasta ja ei käynyt tuulenvirettäkään ilmassa.
Sitä hetkeä ei unohda koskaan, niin vaikuttavaa se pimennys oli.
Heikki Lamminmäki
---
