”Vuosaari on elokuva suomalaisesta rakkaudesta vuonna 2011. Se on tarina ihmisistä, jotka etsivät rakkautta ja hyväksyntää hinnalla millä hyvänsä. Yhden talvisen viikon aikana elokuvan kaikki henkilöt kohtaavat jotain peruuttamatonta.” Näin väittää elokuvan lehdistötiedote.
Ensi-ilta: 3.2.2012
Osissa mm. Amanda Pilke, Mikko Kouki, Deogracias Masomi ja Matleena Kuusniemi
Ohjaus Aku Louhimies
Vuosaari
Nuori nainen tahtoo olla jotakin muuta kuin tavis, menestyneen parin hengityslaitteessa makaava avioliitto odottaa armoniskuaan ja yksinhuoltaja mies tahtoo saada itsensä sekä poikansa hyvään fyysiseen kuntoon, tässä on muutama esimerkki kahdeksasta tarinasta joista Vuosaari koostuu.
Jokainen tarina on hyvässä vauhdissa katsojan astuessa kyytiin hetkeä ennen kuin elämä heittää isoimmat haasteensa radalle. Muutaman tarinan langat leikkaavat toisensa lyhyen hetken ajaksi mutta eivät kuitenkaan punoudu yhteen isoksi vyyhdiksi.
Kotimaisen elokuvan kliseiden tarkistuslista:
-Pistooli: Löytyy!-Kännisekoilua: Kyllä.
_Sauna: Löytyy!
-Seksiä: Voi, kyllä.
-Munasillaan oleva karu äijä: Löytyy!
Arvostelu:
Rakkaus on hyvä sana heittää markkinoinnissa yleisölle kun tahtoo lähes kaiken kattavan sanan josta jokaisella on melkein aina positiivinen mutta omalaatuinen käsitys. Vuosaari ei ole rakkauselokuva eikä sen kantavana teemana ole kyseinen tunne/käsite. Elokuva kertoo ihmisistä sekä melankolisesta elämästä jonka yksi osa on silloin tällöin rakkaus sen kaikessa arkisessa raadollisuudessaan.
Tarinat kulkevat eteenpäin realistisella painolla elokuvan hyppiessä vuorotellen näiden välillä. Tapahtumapaikka ja tarinan sisäinen aika unohtuvat ensiminuuttien saatossa. Huomion keskipisteessä olevat hahmot ja dialogi ovat toteutettu tarpeeksi laadukkaasti että näiden uskottavuus ja mielenkiintoisuus ovat lähinnä katsojan elämänkokemuksesta ja katseluasenteesta kiinni. Kaikkea katsoja ei varmasti tule nielemään mutta ilmaan on heitetty tarpeeksi tavaraa että jotakin sulattelemista teatterista lähtiessä löytyy.
Aku Louhimiehen uudesta elokuvasta voi löytää myös ripauksen komiikkaa. Varoituksena kuitenkin täytyy sanoa että sitä tulee sen puhtaimmassa muodossa, tarkoittaen että sillä on aina uhrinsa. Elokuva tekee myös nopeita tunnelmallisia u-käännöksiä jotka pyyhkivät hymyn kasvoilta nopeasti. Se kuinka paljon tästä komiikasta on tarkoituksenmukaista ja paljonko sitä syntyy sivutuotteena, kun viihteen nimissä siirrytään uskottavuuden ulkopuolelle tai tunteellisuuden siirappisemmalle puolelle, jää mysteeriksi.
Teknisesti hienosti toteutettu Vuosaari on Aku Louhimiehen elokuva niin hyvässä kuin pahassa mielessä. Mikäli miehen elokuvat kuten Levottomat ja Paha Maa eivät olleet juttusi tai ajatus kahdesta tunnista elokuvateatterissa suomalaisen draaman parissa etoo, en näe että tämä elokuva pystyy muuttamaan mieltäsi. Muille uteliaille se on suositeltava tirkistys mielenkiintoisten arkisten hahmojen dramaattisiin elämän hetkiin joita ei ole piirretty valkokankaalle Hollywoodin popcorn-koneiston ohjeiden mukaisesti.
Teksti: Jouni Karjala
Kuva ja lainaus: vuosaarielokuva.fi