Related Articles
Vaasan historia alkaa 1300-luvun alkupuolella, jolloin Norrlannista saapuneet merenkävijät nousivat maihin Merenkurkun itäpuolisilla metsäisillä saarilla.
1370-luvulla alettiin samaan paikkaan rakentaa Korsholman linnaa. Maa nousee näillä tienoin metrin vuosisadassa. Linnan perustamisen aikoihin oli koko nykyisen kaupungin ja Vanhan Vaasan väli saaristomerta, joka ulottui kauas sisämaahan. Vielä runsaat 170 vuotta sitten purjehtivat alukset pitkin kanaalia, joka nyt miltei umpeen kasvaneena kiemurtelee vainioiden lomassa.
Ensimmäinen tunnettu ruotsalainen mahtimies Korsholman linnassa oli Bo Jonsson Grip. Hänellä oli aikanaan läänityksenä koko Pohjois-Suomi ja osa Pohjois-Ruotsia. Vuonna 1606 Kaarle IX perusti Pohjanmaan vanhimmalle satama- ja kauppapaikalle kaupungin, joka sai kuninkaallisen Vaasa-nimen ja tunnuksekseen saman suvun vaakunan.
1600-luvulla kaupankäynti,erityisesti tervakauppa, oli sangen menestyksellistä ja monet Vaasan porvarit kokosivat itselleen huomattavan omaisuuden. Isonvihan aikana 1700-1721 kaupunki tuhottiin ja porvarien kauppalaivasto poltettiin. Katovuodet täydensivät hävityksen. Suuri osa asukkaista pakeni lahden toiselle puolelle Ruotsiin.
Vasta kun Vaasa vuonna 1765 sai tapulioikeudet, alkoivat kauppa ja merenkulku jälleen kukoistaa. Ylämaasta tuotu vientitavara, terva, piki, vilja, voi, vuodat, laudat ja lankut, loivat Vaasan uuden vaurauden. 1800-luvun puolivälissä Carl Gustaf Wolff rakensi purjelaivaston, joka aikanaan oli suurin yksityinen laivasto koko Pohjolassa.
Juhannuksena 1808 kaupunki jälleen hävitettiin. Ruotsi kävi sotaa Venäjää vastaan ja venäläiset olivat miehittäneet maakunnan.Ruotsalainen apujoukko lyötiin ja taistelussa kaatui noin 400. Vihollisen joukot ryöstivät kaupunkia kolme päivää ja monet asukkaat saivat surmansa. 1800-luvun alkupuolella Vaasan talot eivät suurestikaan poikenneet maaseudun talonpoikaisasumuksista. Vain Kauppiaankadun varrella oli muutama kaksikerroksinen rakennus. Pimeinä vuodenaikoina valaisivat kuoppaisia katuja kulmauksiin sijoitetut lyhdyt, joissa paloi yksi talikynttilä.
Vuonna 1776 Kustaa III perusti Vaasaan maan toisen hovioikeuden.
Talo, jonka suunnitteli yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantz, valmistui 1786. Näihin aikoihin, vuonna 1776, saatiin kirjapaino ja 1840-luvulla toimi Vaasassa maan ensimmäinen pikapaino. Kaupungin palon jälkeen hovioikeuden talo muutettiin Mustasaaren kirkoksi.
Hovioikeuden perustamisen jälkeen kaupungin merkitys kasvoi ja elämä vilkastui. Vuonna 1794 aloitti Suomen ensimmäinen lukukirjasto toimintansa Vaasassa. Järjestettiin teatteriesityksiä ja konsertteja. Vaasassa oli kylpylaitos, seurahuone ja useita krouveja. Maamme toiseksi vanhin lääninsairaala, nykyisin Vanhan Vaasan sairaala, aloitti toimintansa jo 1768. Päärakennus on arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnittelema.
Vauras kauppias Abraham Falander (1746-1815) omisti Vaasassa tupakkakehräämön, laivaveistämön ja kauppahuoneen.
Hän oli yksi maamme ensimmäisistä suurimittaisista puutavaranviejistä. Vuonna 1798 hän perusti Östermyran rautaruukin Seinäjoelle. Kustaa IV Aadolf aateloi hänet 1809, jolloin hän sai nimen Wasastjerna. Vuonna 1782 rakennetussa Wasastjernan talossa on nykyisin Vanhan Vaasan museo, jossa on laivanvarustajan konttori vuodelta 1850. Museossa on myös 1800-luvun miljöössä toimiva postikonttori. Täällä aloittivat aikanaan toimintansa Vaasan lukio, säästöpankki ja Suomen Pankin vaihtokonttori.
Helteisenä elokuun aamuna 1852 pääsi Vaasassa tuli valloilleen.
Huolimaton markkinamies oli nukahtanut raatimies Aurénin talon ulkovajaan ja pudottanut piippunsa ja siitä palo sai alkunsa. Kaivot olivat tyhjiä, kaupunkilaiset aamuaskareissaan tai pelloillaan. Monissa taloissa oli tuohi- tai olkikatto ja niiden painona riukuja ja kiviä. Ulkorakennusten välillä oli usein vain kapea sola. Iltaan mennessä oli kaupungin paikalla vain savuavia raunioita. Ainoastaan muutamat talot säilyivät, mm. hovioikeus. Pystyssä olivat myös Falander – Wasastjernantalon kiviseinät, sairaala ja pappila.
Vuonna 1793 Vaasassa oli 2178 asukasta ja palovuonna 1852 kaupungissa oli 3200 asukasta.
Uusi kaupunki päätettiin rakentaa noin 7 km:n päähän rannikolle ja kaupunkioikeuksien, siirto tapahtui vuonna 1862.
