Kovan korkotason valuutat eivät tarjoa ilmaista lounasta valuuttakaupassa
Vitaly Orlovin rahoituksen oppiaineen väitöskirjatyö ”Essays on Currency Anomalies” tutkii yhtä viime aikojen mielenkiintoisimmista ilmiöistä eli valuuttakauppaa.
”Valuuttakaupalla on tänä päivänä merkittävä rooli kansainvälisillä sijoitusmarkkinoilla. Päivittäinen kaupankäyntimäärä valuuttamarkkinoilla voi tiettyinä päivinä ylittää neljän biljoonan Yhdysvaltain dollarin rajapyykin.
Tällöin se on jopa 12 kertaa suurempi kuin maailman kaikkien osakemarkkinoiden päivävaihto yhteensä”, sanoo Vaasan yliopistossa väittelevä Orlov.
Väitöskirjassaan Orlov tuo esille uusia näkökulmia valuuttamarkkinoiden anomalioista eli poikkeavuuksista.
Yksinkertaisin tapa tavoitella tuottoja valuuttakaupalla on lainata valuuttaa matalan korkotason maasta ja sijoittaa se korkean korkotason maahan.
”Teoriassa tämän ei tulisi toimia. Ekonomistien mukaan on merkityksetöntä, millaisen korkotason valuuttaan sijoitetaan, sillä tulevat valuuttakurssimuutokset rajoittavat korkoeroista johtuvia tuottoja kahden eri valuutan välillä. Ekonomistien väite ei näytä kuitenkaan pitävän paikkansa, sillä tämä edellä mainittu strategia, joka tunnetaan myös nimellä ’carry trade’ eli korkoerokauppa, on ollut tuottoisa sijoitusstrategia jo vuosikymmenten ajan, sanoo Orlov.
Korkean korkotason valuutat altistavat suuremmalle riskille
Orlovin väitöstutkimuksen mukaan korkoerokaupalla eli ”carry trade”-strategialla saavutetut tuotot eivät kuitenkaan tule sijoittajalle ilman ylimääräistä riskiä.
”Olen havainnut, että näiden korkean korkotason valuuttojen etsiminen ei kuitenkaan tarjoa niin sanottua ilmaista lounasta. ”Carry-trade”-strategiaan sisältyy siten myös riskejä. Osoitan, että valtioiden vakavaraisuuteen liittyvä riski on keskeinen tekijä, joka vaikuttaa ”carry trade”-strategian kannattavuuteen”, hän selittää.
”Korkean korkotason valuutat altistavat sijoittajan suuremmalle riskille, koska niistä saatavat tuotot ovat pieniä valtion vakavaraisuuteen liittyvien riskien ollessa suuria, kun taas matalan korkotason valuutat suojaavat tällaisia riskejä vastaan.”
Orlovin tutkimus osoittaa, että valtioiden vakavaraisuuteen liittyvä riski pystyy yksin selittämään suurimman osan tuottoeroista eri valuuttojen välillä.
Lisäksi Orlov on tutkinut väitöskirjassaan yksittäisten valuuttojen riskiprofiilia. Tuloksista hän havaitsee, että ”carry trade”-strategian tuotto riippuu maan poliittisesta riskistä.
”Poliittinen riski juontaa juurensa maan poliittisen johdon tekemisistä päätöksistä ja korostuu erityisesti kehittyvissä kansantalouksissa ja maissa, joissa on korkea korkotaso.
Tämä havainto antaa lisätukea teorialle riskipohjaisesta valuuttakaupankäynnistä ja samalla varoittaa sijoittajia potentiaalisesti vakavista riskeistä”, Orlov päättelee.
Osakemarkkinoiden vaisuus voi näkyä valuuttakaupan tuotoissa
Orlovin tutkimus selvittää myös, miten osakemarkkinoiden tila vaikuttaa momentum-strategiaan ja carry trade -anomalioihin valuuttakaupassa. Momentum on strategia, jossa ostetaan viimeaikaisia voittajia ja lyhyeksi myydään viimeaikaisia häviäjiä.
”Tulokset osoittavat, että osakemarkkinoiden alhainen likviditeetti selittää momentum-strategian tuottoja valuuttamarkkinoilla, mutta ei carry trade -strategian tuottoja.
”Osoitan myös, että valuuttamomentum-tuotot ovat matalia niiden kuukausien jälkeen, jolloin osakemarkkinoilla on ollut matala likviditeetti. Sijoittajan ei tulekaan jättää huomiotta valuuttamarkkinoiden sekä osakemarkkinoiden välistä yhteyttä”, Orlov muistuttaa.
Lopuksi Orlov rohkaisee sijoittajia ottamaan huomioon dynaamisen korrelaation eri valuuttojen välillä, mikä lisää sijoitussalkun hajauttamishyötyjä sekä mahdollistaa joidenkin säännönmukaisuuksien hyödyntämisen valuuttakurssimuutoksissa.