Related Articles
Kirjoittaja: Heidi Rautionmaa
Tänä syksynä tulee kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun parisen sataa uskonnollista johtajaa ja rauhantoimijaa allekirjoitti Globaalin etiikan julistuksen Chicagon Maailman uskontojen parlamentin yhteydessä.
Kansainvälisellä uskontodialogilla on kuitenkin pitkät perinteet. Se sai alkunsa 120 vuotta sitten pidetystä ensimmäisestä Maailman uskontojen parlamentista. Uskontodialogiliikkeen kannalta kuitenkin vasta 1990-luvun alku merkitsi todellista liikkeelle lähtöä. Vuosi 1993 oli YK:n Uskontojen välisen ymmärryksen ja yhteistyön teemavuosi ja samana vuonna kokoontui tuo Chicagossa järjestyksessään toinen Maailman uskontojen parlamentti. Toisaalta uskontojen välisen vuoropuhelun tärkeys huomattiin laajemmin vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen. Tällöin myös Suomessa herättiin kutsumaan uskontojen johtajat koolle säännöllisin väliajoin. Presidentti Tarja Halosen toimesta kolmen eri uskonnon, juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin johtajat ovat tavanneet yhdessä kahdesti vuodessa. Globaalin etiikan julistuksen tunnettavuutta Suomessa eteenpäin vienyt yleisen teologian emeritusprofessori Reijo E. Heinonen näkee, että ymmärrys uskontodialogin tärkeydestä on nyt saavutettu. Tilanne on muuttunut huomattavasti sitten 1990-luvun, jolloin monet Suomessa pitivät julistusta haihatteluna.
Globaalin etiikan julistuksen yksi perusajatus on luoda dialogia erilaisten uskontojen välille etsimällä niistä samankaltaisuuksia. UNESCO määrittelee uskontodialogin toimintatavaksi, joka edistää ymmärrystä eri uskontojen ja perinteiden välillä ja kasvattaa ihmisten keskinäistä kunnioitusta. Maailman uskontojen parlamentin vuoden 2004 loppuraportissa osallistujien tavoitteisiin kuului esimerkiksi oman spiritualiteetin syventäminen ja henkilökohtaisen muutoksen kokemus. Osallistujat kokivat tärkeäksi huomata jokaisessa ihmisessä oleva ihmisyys ja laajentaa yhteisöllisyyden tunnetta. Moni toivoi keskinäisen ymmärryksen ja kunnioituksen lisääntyvän parlamentin kautta. Osallistujat halusivat myös edistää rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja kestävää kehitystä. Ylipäätään dialogi nähdään muutostavoitteisena. Se on yhteydessä paremman maailman rakentamiseen.
Elokuun lopulla Suomessa vieraillut ranskalainen Coexister-nuorisojärjestön uskontodialogiryhmä näkee dialogin menetelmäksi eikä vain päämääräksi. Vierailleet nuoret tulivat Pariisin lähiöistä ja heidän tarkoituksenaan on kiertää eri puolilla maailmaa vuoden ajan uskontodialogitoimijoita tavaten.
Ryhmän näkökulmasta dialogin tehtävänä on ennen kaikkea yhteiskuntarauhan edistäminen. Nuoret puhuivat aktiivisen rinnakkaiselon puolesta, mikä kysyy ihmisiltä enemmän kuin vain suvaitsevaisuutta. Siinä eri uskontoja ja maailmankatsomuksia edustavat ihmiset haastetaan yhteistyöhön omassa asuinympäristössään. He voivat esimerkiksi pitää yhteiset siivoustalkoot tai järjestää mielenilmauksen rasismia vastaan.
Uskontodialogeja on olemassa monentyyppisiä. Osa dialogeista on organisoituja ja osa on kohtaamisia, jotka tapahtuvat ilman suunnittelua. Näitä jälkimmäisiä voidaan kutsua vaikkapa arjen dialogeiksi. Organisoitua dialogia on esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon aloittama dialogitoiminta luterilaisten ja muslimien välille. Toimintaan osallistuu etupäässä uskontojen oppineita ja yhteisöjen johtajia, jotka kokoontuvat yhteen kaksi kertaa vuodessa. Yhteisen ruokailun jälkeen seuraa keskustelu, jota pohjustaa molempien uskontojen temaattinen esitys.
Osa dialogeista on teologista ja osa koskettaa enemmänkin kulttuuria. Osa taas liittyy ihmisen uskonnon harjoittamiseen tai maailmankatsomuksen toteuttamiseen ja osa on taas tiedon jakamista tai yhteistyötä yhdessä katsottujen asioiden puolesta. Tärkeimpiä piirteitä on halu nähdä omassa tiedossa tai totuudessa epätäydellisyyttä sekä halu oppia toiselta. Lyhyesti sanottuna dialogissa tavoitellaan ymmärrystä, jossa eri uskontokunnista tulevat ihmiset tekevät itsestään uusia tulkintoja tutkiessaan omia traditioitaan. Nämä tulkinnat ovat sellaisia, joita myös muut uskonnot voivat paremmin ymmärtää ja arvostaa. Uskontojen edustajat huomaavat, että uskontojen ainutlaatuiset ominaisuudet täydentävät toinen toisiaan.
