Tuulella ei ole ystävää,
mastoissa vain se so
Minä tarkastelen sähköinsinöörinä tuulivoimaloita yhdentyyppisinä sähkön tuotantolaitoksina. Ja myös energiaomavaraisuuden ja -huoltovarmuuden sekä ympäristön ja terveyden näkökulmista. Niissä ei ole muuta huonoa puolta kuin, että lähtöenergian eli ilman liike-energian uusiutumisvauhti vaihtelee paljon.
Tuulisähkö osaltaan auttaa Suomea täyttämään uusiutuvan energian direktiivin (RES-direktiivi) vaatimukset.
Suomessa asumiseen käytettävillä alueilla ulkomelutaso ei saa ylittää A-painotetun ekvivalenttitason (LAeq) päiväohjearvoa (klo 7-22) 55 dB eikä yöohjearvoa (klo 22-7) 45 dB. A tarkoittaa sitä, että on huomioitu ihmisen kuulokäyrä.
Tuulivoimaloiden osalta ylärajat ovat 5 dB edellä mainittuja alemmat ja vielä 5 dB alemmat, jos tuulivoimalan melu on impulssimaista tai kapeakaistaista.
Esimerkiksi parhaat astianpesukoneet pääsevät alle 45 dB ja jääkaapit ja pakastimet alle 40 dB. Ulkoa sisälle kantautuvaa melua vaimentavat rakennuksen seinät ja katto.
Mitenkähän tuulivoimalan melun voi erottaa ja mitata liikenteen ja muun melun ja tuulen tuiverruksen seasta? Tuulivoimalan melu häitsee niitä enemmän, jotka suhtautuvat niihin kielteisesti.
Tuomo Kangas arveli kirjoituksessaan 8.6., että ”tuulivoimaloita rakennettaessa CE-merkinnästä ei tiettävästi ole tietoakaan”.
Valmistaja vakuuttaa vaatimustenmukaisuustodistuksella ja CE-merkinnällä, että tuote täyttää sitä koskevat EU:n direktiivit ja niiden kanssa harmonisoidut standardit.
Kaikista mahdollisista tuotteista ja niiden ominaisuuksista ei ole direktiiviä. En tiedä, onko kokonaisesta tuulivoimalasta direktiiviä, mutta kyllä komponentit ruuveista lähtien ovat stantardardoituja.
Luotettavaa näyttöä infraäänien terveysvaikutuksista on vähän ja osin ristiriitaista, mutta kuitenkin matalia taajuuksia hyödyntävän fysioakustinen hoitomenetelmän on todettu vilkastuttavan verenkiertoa ja lymfanesteen virtausta, vähentävän lihasjännityksiä sekä lievittävän kiputiloja.
MARKUS MYLLYMÄKI
Vaasa