Related Articles
Huoli ei ole aiheeton
Luin viime keskiviikon lehdestä juttua Anttilan konkurssin seurauksista. Olen täysin samaa mieltä tavaratalon johtaja Sonja Salon kanssa siitä, että liian vähällä huomiolla menee Anttilan konkurssin vaikutukset Vaasan keskustan toimintoihin.
Itse kuulun siihen ihmisryhmään, jolle kaupoissa kierteleminen ei ole tärkeä asia, mutta silloin, kun jotakin tarvitsen, on Anttila ollut yksi tärkeimmistä liikkeistä, johon olen mennyt. Siellä on ollut aina asiantunteva ja ystävällinen henkilökunta, ja tuotteet ovat useimmiten olleet miellyttäviä.
Anttilan ympärille on rakentunut liikkeistä koostuva kokonaisuus, jotka täydentävät toisiansa. Elävä kaupunkikeskusta tarkoittaa sitä, että torin ympärillä ja läheisyydessä on monipuolista tarjontaa. Sen vuoksi huoli Anttilan konkurssin seurauksista ei ole aiheeton.
Kuinka moni on miettinyt alennusmyyntiin rynnätessään henkilökunnan kohtaloa. Työpaikka menee alta, kuin sormia napsauttamalla. Siitä huolimatta kaikki olettavat, että henkilökunnan on palveltava asiakkaita hymyillen, ikään kuin olisivat oman elämänsä suhteen täysin tunteettomia.
Aina puhutaan yksilön oikeudesta, varsinkin oikeisto korostaa sitä. Mikä on tällaisissa tilanteissa yksilön oikeus? Työsuhde lakkaa siihen paikkaan, edes ilman kohtuullista irtisanomisaikaa. Siinä ei auta yhtään se, että olet tehnyt tunnollisesti työsi, pienellä palkalla, jopa vuosikymmeniä.
Vakavaraiseksi tunnettu liike, jonka olemassaolon kyseenalaistaminen ei ole ollut päällimmäinen asia. Henkilökunta on voinut suunnitella ja rakentaa elämäänsä sen varaan, että on pitkäaikainen työpaikka olemassa. Unelmat romahtavat. Tuntematta heidän kenenkään elämäntilannetta, ajattelen, että olisi hyvin mahdollista, että joku on uskaltautunut hiljattain ostamaan oman asunnon, ja tekemään velkaa. Ilman omaa syytäsi putoat tyhjän päälle, siinä on se pienipalkkaisen yksilönoikeus. Missä ovat kultaiset kädenpuristukset?
TAINA INKERI LEHTO
Kaupunginvaltuutettu (vas.)
Vaasa
