Love Story sairaalanrannassa
Soidinmenojen villiinnyttämät silkkiuikut kiinnittivät eilen Johan Hagströmin huomion sairaalanrannassa. Soidinmenot olivat Johanin mukaan hieno tapahtuma. UIkkujen keväisessä lovestoryssä kiinnittyy huomio erityisesti kiihkeään ääntelyyn: lyhyihin huudahtuksiin ja korinaan. Myös soitimella olevan pariskunnan paritanssi on vertaansa vailla.
Silkkiuikulla (Podiceps cristatus ) on pitkä kaula ja pitkä, ohut nokka. Kaula ja pää ovat valkeat edestä ja ruskeat takaa. Poskessa on oranssi läikkä ja päässä harja. Linnun pituus on 46–51 cm, siipien kärkiväli 59–73 cm ja paino 900–1400 grammaa. Laji on yleinen varsinkin järviruo’on tai -kortteen reunustamilla järvillä ja merenlahdilla.
Vakituisen levinneisyysalueen pohjoisraja on Oulun korkeudella, jonka pohjoispuolella silkkiuikkuja tavataan ainoastaan parhaimmilla biotoopeilla. Suomen pesivän kannan kooksi on arvioitu noin 50 000 paria.
Silkkiuikku viihtyy parhaiten rehevissä vesistöissä, joiden runsaan vesikasvillisuuden suojaan se tekee kelluvan pesänsä. Silkkiuikkujen kosiomenot paljastavat asutut reviirit alkukesällä ja myöhemmin emojen kanssa liikkuvat poikueet ovat näkyviä ja äänekkäitä.
Silkkiuikku pesii Euroopan ja Aasian järvissä ja vähäsuolaisilla merialueilla. Muuttaa Länsi- ja Etelä-Euroopan rannoille sulan veden perässä. Etelä-ja Keski-Suomessa paikoin yleinen, Lapissa harvinainen. Suomen pesimäkanta on n. 50 000 paria.** Euroopan kanta on n. 300 000, Venäjän 100 000-1 miljoona ja Turkin 1000-10 000 paria.
Pesä on kelluvalla lautalla. Munia on 3-6 kpl, ja niitä haudotaan 25-29 päivää. Poikasten kuoriuduttua emo ruokkii niitä pari viikkoa ja kuljettaa poikasia selässään.
Slideshow: Johan Hagström
Lue lisää:
http://www.ouka.fi/ymparisto/lintuatlas/podcri.htm
http://fi.wikipedia.org/wiki/Silkkiuikku