Islamin on tarpeellista uudistua
Kritisoidessamme aatetta, jonka nimissä Allahu Akbaria! -huutava terroristi räjäyttää itsensä, heiluu rasisti- ja ns. ”islamophobia”-kortti, jonka tarkoitus on vaientaa kritiikki ideologiaa kohtaan. Islamophobia puolustaa itseänsä ikään kuin muslimit olisivat syntyneet ideologiaan.
Mutta kun äärioikeisto Suomessa saa tapettua nuoren, alkaa suuri kritiikki ja tuomitseminen rasisteja kohtaan.
Ongelma ei ole tässä rasistien tuomitseminen, vaan islamin edessä hiljentyminen. Valikoivaa kritisismiä, josta rasistit vain yhä enemmän kuumentuvat.
Ideologian, joka kulkee uskonnon nimissä, ei kuulu saada mitään erityiskohtelua. Sitä tulee kritisoida ja tuomita tasapuolisesti.
Islam ei ole etninen tausta, ei seksuaalivähemmistö, ei sukupuoli ja sen vuoksi kritiikki sitä kohtaan on yhtä sallittua kuin kritiikki mitä tahansa doktriinia ja aatetta kohtaan. Se ei voi saada erityiskohtelua.
Olen seurannut huolestuneena trendiä, jossa länsimainen sekulaarinen yhteiskunta on antanut vanhoilliselle, patriarkaaliselle ja naisvihaiselle ideologialle periksi nojaten usein uskovaisten oikeuteen harjoittaa uskontoaan.
Tämä on aiheuttanut ongelmia. Kun kohtaamme ongelmat, muslimiyhteisö toteaa, että ongelma on kulttuurillinen, tai se piiloutuu uhri-kortin taakse, mistä ei ole apua kellekään pitkässä juoksussa.
En ole häpäisemässä islamia tai mitään muutakaan uskontoa. Mielestäni ne tekevät sen puolestani.
Ne tekevät sen puolestani, kun he käskevät pienen 3-vuotiaan tyttärensä hunnuttamaan itsensä, he häpäisevät itsensä, kun hyvin selkeästi toteavat, että naisen todistus on puolet miehen todistuksesta. Puhumattakaan vielä räikeimmistä säännöistä ja laeista, joita silti jaksetaan puolustaa uskonnonvapauden nimissä.
Uskonnonvapaus ja siihen liittyvä pukeutumisvapaus on moderni eurooppalainen arvo, jota ei esiinny islamissa, ja se on ongelmallista.
Vieraina tuolle uskonnolle, hyväksymme vapaus-argumentit, joka ei islamissa esiinny lähes lainkaan. Toisin sanoen, eurooppalaista vapautta käytetään aseena eurooppalaisia arvoja vastaan.
Teen hyvin selväksi, että islam ja muslimit ovat täysin kaksi eri asiaa. En nouse muslimeja vastaan, mutta puolustan sekulaarisia arvoja tuota ideologiaa vastaan.
Mikäli muslimiyhteisö tahtoo rinnakkaiseloa ja rauhaa, sen olisi hyvä nousta puolustamaan arvoja, joiden eteen niin kovasti on taisteltu, eikä paeta tyhjien argumenttien tai uhriutumisen taakse. Se ei ketään auta.
Sen vuoksi muslimiyhteisön täytyy pyrkiä päivittämään tekstejään, jottei yhtäään iskua tehtäisi enää Jumalan nimissä.
SEIDA SOHRABI
poliittisen historian opiskelija
Turun yliopisto