Britannia ja Yhdysvallat isännöivät viikko sitten Lontoossa IS-terroristijärjestön vastaisen liittouman kokousta, jonne Irakin Kurdistanin autonomisen alueen edustajia ei kutsuttu. Kokoukseen kutsuttiin kuitenkin monia arabimaita, muun muassa Irakin edustajia.
On väärin, että Irakin edustajia kutsutaan paikalle, muttei sen sijaan kurdeja, vaikka kurdit ovat jääneet puolustamaan omaa maataan ja lähteneet myös autonomisen alueen ulkopuolelle taistelemaan.
Peshmerga-joukot ovat tehneet lyhyessä ajassa itsensä tunnetuiksi puolustaessaan rohkeasti alueen siviilejä kurkunleikkaajia vastaan. Terroristit ovat osoittaneet vaarallisuutensa ja levinneisyytensä, heidän kannattajiaan löytyy myös Suomesta. On selvää, että ääriliikkeet ovat valmiita käyttämään äärimmäisiä keinoja myös täällä Euroopassa. Ranskan tapaus sen osoitti.
Yli kahdenkymmenen liittouman valtiot mukaan lukien Yhdysvallat tietävät vallan mainiosti kuinka suuren työn Irakin Kurdistan on tehnyt ja tekee voidakseen auttaa miljoonia pakolaisia ja estääkseen mustien lippujen marssin leviämisen. Kurdistanin autonominen valtio on vasta nuori ja jokseenkin kokematon, mutta se on saanut lyhyessä ajassa globaalisti kunnioitusta, arvostusta sekä sympatiaa. Kurdeilla menee hyvin, ottaen huomioon kansan historian.
Kurdit odottivat sen verran kunnioitusta, että olisivat saaneet kutsun kokoukseen, toteaa Kurdistanin autonomisen alueen presidentti Masoud Barzani presidentinkansliasta. IS-terroristit ovat kidnapanneet ja murhanneet kurdeja sekä ottaneet naisia seksiorjiksi. Aihe koskettaa alueen kurdeja erittäin voimakkaasti.
Miksi siis kurdeja ei kutsuttu kokoukseen? Kuinka voi olla, että Irak, joka on lähes kadonnut valtio, jossa sunnit ja shiiat ovat sotineet kymmeniä vuosia vallasta, saa kutsun, mutta eivät valtiottomat kurdit, jotka ovat ottaneet miljoonia pakolaisia vastaan pohjoiseen ja auttaneet ihmisiä katsomatta näiden etnistä tai uskonnollista taustaa?
Kysymykseen voi yksinkertaisesti ja lyhyesti vastata, että valtioiden omat agendat ovat päätöksen taustalla. Irakin autonominen Kurdistan on sen verran pieni ja merkityksetön kansainvälisessä politiikassa verrattuna Irakiin. Toivoa haetaan Irakista, vaikka joku toinen ryhmä olisi toiveikkuuden ja kutsun ansainnut oikeutetummin.
Seida Sohrabi
Poliittisen historian opiskelija Turun yliopistosta