Viime sunnuntaina 16.11. luin Pohjaisesta Jonne Blåfieldin (ps.) mielipidekirjoitusta hämmästellen, miten valtuuston kokouksesta saa niin ristiriitaisen kirjoituksen aikaiseksi.
Jäi epäselväksi oliko kirjoittaja sitä mieltä, että vanhustenhoidosta ja lastensuojelusta piti leikata vai ei olisi pitänyt leikata. Ainakin hän moitti vasemmistoa siitä, kuinka vastustimme kaikkia leikkauksia.
Nimenomaan siksi esitimme 0,5 prosentin korotusta veroäyriin, ettei olisi tarvinnut leikata lapsilta, nuorilta, perheiltä tai vanhustenhoidosta. Koska veroprosenttia ei nostettu, ei meille jäänyt muuta vaihtoehtoa, kuin vastustaa leikkauksia.
Lyhytnäköiset leikkaukset budjetin tasapainottamiseksi, aina vain vuodeksi kerrallaan eteenpäin, kostautuvat lisääntyvänä pahoinvointina. Jos sen sijaan haetaan tulevaisuuteen tähtääviä säästöjä, on ennaltaehkäisevään työhön lisättävä resursseja riittävästä.
Sosiaali- ja koulutuspolitiikkaan eli ihmisiin, terveyden ylläpitoon ja koulutukseen panostaminen kannattaa pitkällä aikavälillä myös taloudellisesti. Varhaisessa vaiheessa saatu apu ehkäisee muun muassa lasten huostaanottoja, syrjäytymistä ja päihteiden väärinkäyttöä. Hyvä koulutuksen taso takaa jatkossakin osaavan työvoiman.
Minä uskon siihen, että minua äänestäneet eivät halua toisia köyhiä laitettavan toisia köyhiä vastaan.
Vasemmistoliitto pitää kaikkia vaasalaisia saman arvoisina kuntalaisina, riippumatta siitä ovatko he asuneet täällä koko ikänsä, muuttaneet muualta tai tulleet kuntaliitoksen mukana. Valtuutetut ovat velvollisia pitämään huolta siitä, että kaikille turvataan hyvät julkiset peruspalvelut.
Anneli Lehto (vas.)
kaupunginvaltuutettu Vaasa