Related Articles
Joskus on hyvä palata ajassa taaksepäin. Tämä kirjoitus on julkaistiin sanomalehti Pohjalaisessa keskiviikkona 01.09.2004 ”Puheenvuorona”, mutta edeleen ajankohtainen.
Aseellinen hyökkäys Suomen valtion alueelle vaarantaisi terveyden, mutta Suomi on antamassa tasoitusta oman mieskuntomme heikkenemisellä ja mahdollisella luopumisella myös osasta tst-materiaalia.
Sota on epäinhimillistä ja raakaa, ja se tuottaa suunnattomia kärsimyksiä sekä inhimillisiä ja aineellisia menetyksiä. Siitä ei päästä mihinkään, ei ole olemassa ”pehmytsotaa”.
Itsenäisen Suomen puolustusvoimien periaatteena on ollut rajallisten rahavarojen mahdollisimman tehokas hyödyntäminen kytkettynä strategioihin ja taistelumenetelmiin, joissa käytetään hyväksi maasto-olosuhteita sekä vallitsevaa vuodenaikaa ja säätä. Reserviläisyyteen perustuvat joukkomme ovat edelleen avainasemassa, erityisesti fyysisen kunnon ja osaamisen osalta, mutta myös määrällisesti.
Nuori naispoliitikko kirjoitti Pohjalaisessa hyvin miina-aiheesta. Hän toi esiin sen, miten ”puurot ja vellit” menevät helposti sekaisin.
Yle uutisoi, että puolustushallintomme haluaisi jalkaväkimiinoista luopumisen takarajaksi vuoden 2012. Haluaisi luopua? Tuskinpa!<
Suomalaisten jalkaväkimiinojen käyttö on ollut ja on vastaisuudessa systemaattista ja ns. ”täsmäkohdennettua”. Tarkoitus on hidastaa, kuluttaa, rajoittaa ja estää vihollisen etenemistä sekä ohjata vihollista haluttuun suuntaan. Miinoitteet eivät jää merkitsemättä eikä purkamatta. Miinat kuuluvat oleellisesti puolustusvoimiemme materiaaliin.
Keskustelu ja poliittinen vääntö sai alkunsa jv-miinojen aiheuttamista kärsimyksistä siviileille sota-alueilla. Kyseessä oli lähinnä USA:n ja entisen NL:n, nykyisen Venäjän, toimintamalli levittää miinoja sattumanvaraisesti esim. ilmateitse ja myydä ko. aseita myös edelleen muille, kehitysmaihin. Kyseiset supervaltiot eivät ole ilmaisseet halukkuutta allekirjoittaa ”miinasopimusta”.
Suomi on niitä harvoja maita, jotka ovat aktiivisesti ja merkittävästi osallistuneet em. miinojen raivaukseen ulkomailla.
Suomen ylimmällä johdolla, mukaan lukien UM:N johdon, on erikoinen ja ristiriitainen kanta ja suhtautuminen miinakysymykseen. Puolustusministeriön määrärahat ovat aina olleet niukat, mutta nyt ollaan perusteettomasti korvaamassa asejärjestelmää ilman todellista syytä ja kalliilla rahalla.
Ja millä miinat korvattaisiin?
Korvaava järjestelmä ei todennäköisesti olisi kotimainen, vaan hankittaisiin maasta, joka ei allekirjoita Ottawan sopimusta. Poliittisia pisteitä ollaan siis jälleen keräämässä, näin tietyt poliitikot uskovat. Eli oma etu ajaa kansan edun edelle. Viisaampaa olisi pitää edut Suomella.
Bert Lundström
