Related Articles
Vaasan yliopistossa tarjoutuu henkilökunnalle ja opiskelijoille kuin myös muulle yleisölle jatkuvasti hienoja mahdollisuuksia. Maanantaina tuulisen merenrantakampuksemme Syrenius-salin täytti Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilaisen silmiä avaava luento etiikasta ja taloudesta.
Vuonna 1975 syntynyt valtiovarainministerimme kantaa hallituksessa suurta vastuuta valtion varallisuudesta. Talouspolitiikan tavoitteena on työllisyyttä parantavan talouskasvun edistäminen ja valtiontalouden velkaantumisen vähentäminen. Kasvatustieteilijäksi kouluttautunut maakunnan kasvatti naurahteli kahvijonossa ”hoidettaville pirullisille kysymyksille, kuten sote-uudistukselle”.
Täytyy sanoa, että kaksituntisen luennon jälkeen itseäni ei pätkääkään naurattanut.
Historiallisesti arvokkaan entisen puuvillatehtaan seinät kaikuivat puheesta Kreikan nuorisotyöttömyydestä ja markkinavoimien ohjaavasta vaikutuksesta poliittiseen päätöksentekoon.
Iltapäivä oli täynnä ajatuksia Euroopan yli 25 miljoonan työttömän ihmisen erilaisista odotuksista eettiseen liiketoimintaan, hyvä veli -järjestelmään ja johdon palkitsemiseen, ylpeyttä veroparatiisikeskustelun avaamisesta Suomessa ja suomalaisten tuloerojen kaventumisesta nykyisellä hallituskaudella.
Jopa ilman poliittista sitoutumista voi olla äärettömän huolestunut siitä, mihin todelliseen kaaokseen nykyinen hallitus maatamme ohjaa. Epäarvoistuva talouden jakautuminen ei vain voi olla, vaan se on todellinen riski Suomessakin. Paino sanalla on. Puheenvuoroissa yhteiskunnalle luotiin uutta toivoa kestävän kehityksen kolmen tukipilarin varassa. Melkoisen horjuvaa, koska todellisuudessa niitä on nimittäin neljä.
SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja Miapetra Kumpula-Natri totesi alustuksessaan, että oikeassa yhteiskunnassa pelisäännöt ovat reilut ja asioista pitää keskustella.
Luennon jälkeen ajoin keskussairaalaan tueksi sairaalle potilaalle. Nyky-yhteiskunnassa ihmisiä pompotellaan terveysasemalta toiselle ja makuutetaan tunteja vetoisilla käytävillä ilman mitään yksityisyyttä.
Tämäkö on sitä sosiaalidemokraattisen kansanliikkeen toteuttamaa reilua arvokkuutta? Vapautta pelosta, turvattomuudesta ja puutteesta? Sosiaali- ja terveydenhuoltomme vaatii todellakin uudistusta.
”Får jag hålla din hand? Saanko mä elää huomiseen asti?”, naurahteli hän mustan huumorin virittäminä illan pitkinä tunteina.
Huumori auttaa meitä jaksamaan hädän hetkellä, mutta jo olisi muidenkin naurahtelijoiden aika herätä ja nähdä, millaisessa talutuskunnossa valtion politiikka Arhinmäen tavoin alkaa olla.
Intohimoinen pohjalainen ministerimme tunnustautui seminaarikiertueellaan pohtijaksi. Itse pohdin nyt sitä, miten ja miksi poliittisten kokemusvuosien kertyessä kokonaisvaltainen ote elämään tuntuu sairauden tavoin hiipuvan ja katsekontakti toisiin ihmisiin katoaa.
Raija Koivisto (ps.)
Vaasa
Rai
