Kävin jokin aika sitten lähes 90-vuotiaan leskirouvan luona. Hän asui yksin pienessä ja siistissä asunnossaan. Lesken mies oli taistellut aikanaan molemmissa sodissa. Puoliso oli saatettu kunniallisesti haudan lepoon jokunen vuosi sitten.
Vanhusten yksinäisyydestä puhuimme paljon, ketään syyllistämättä ja tämän ajan ilmiöitä miettien. Paljon olisi siinäkin asiassa tekemistä. Niin vapaaehtoisilla kuin järjestöilläkin. Erityisesti yhteisöllisyyttä ja ihmisten välistä kyläilyä kaipasimme takaisin. Välittäminen ei edes paljon maksaisi, vaikka talous tiukalla onkin. Sehän jopa antaa enemmän kuin ottaa.
Piirongin päällä oli kuvia lapsista ja lapsenlapsista. Vielä muisti mumma syntymäpäivätkin hämmästyttävän tarkkaan. Jotkut surulliset muistot kastelivat silmät monta kertaa. Yksin ei ole hyvä kenenkään surussaan olla.
Löytyi sieltä piirongin päältä kaksitoista joulukorttiakin, jotka olin aikanani kansanedustajana eduskunnasta lähettänyt. Kovasti antoi leski arvon muistamiselleni ja lisää vielä kortteja kotiinsa toivoi, jos elonpäiviä vain riittäisi.
Ei antanut puhua ehdokkuudesta kieltäytymisestä. Kun kokemusta on pitkältä ajalta kertynyt niin on laitettava itsensä peliin. Nyt ei ole kuulemma polvihousujen ja opettelun aika. Vastuuta ei saa pelätä vaikeinakaan aikoina. Tarvitaan raavahia miehiä, jotka saavat jotain aikaankin. Jokainen meistä on velkaa Isänmaalleen. Näin hän minua evästi.
Puheet siirtyivät sota-aikaan. Ei ollut helppoa silloinkaan ja pulaa oli aivan kaikesta. Uskottiin vain hyvää isosta naapurista. Tänään on vähän samaa henkeä. Putinilla ei ole kaikki kohdallaan. Rajan tuntumassa harjoittelee ja maa-alueita Suomesta ostetaan. Yhdessä ihmeteltiin, että miksi näin?
Lentosotakoulua emme valitettavasti enää takaisin saa, mutta puolustuksen on oltava silti uskottava muutenkin. Suomi on iso maa ja kaikkia tarvittavia resursseja meillä ei vaan itsellä ole. Pitää pitää huolta siitä, että emme jää enää koskaan yksin. Vakuutus on otettava hyvän sään aikana, eikä sitten, kun sitä ei enää myönnetä tai se on jo myöhäistä.
Edustajan tärkein työ on pitää maassa rauha ja vakaus sekä luoda työtä ja turvallisuutta. Siinä työssä ei kukaan onnistu yksin.
Hyvää pääsiäistä lukijoille toivottaa!
Petri Salo
Kansanedustajaehdokas, Vaasan vaalipiiri
Kokoomus