Related Articles
Tavataan Hartmanintalon edessä
Juttu n. 2006
Koko Suomea ajatellen Vaasan symboli on Yrjö Liipolan mahtava Vapauden patsas. Mutta näin vaasalaisittain kaupungin kulttuurin, historian ja vilkkaan liike-elämän symbolina on tiukasti Hartmanin talo. Joskus tehdään sarja ”kuuluisia kohtauspaikkoja” ja se on pakko alkaa Hartmanin kulmalla: ”Tavataan sitten Hartmanin edessä!”
Siellä on jo kolmas sukupolvi treffeillä. Kuten kuvasta näkee, ei sekään aina ole ollut siinä koko komeudessaan. Tässä on puolet valmiina 1912 ja vanha liikepalatsi kouristelee viimeisillään. Sehän näkyi selvästi viime viikon torikuvassa. Tämän vanhan talon osti Carl Johan Hartman 1862 ja asusti yläkerrassa. Uusi valmistui 1913 ja sen urakoi saksalaisruotsalainen Krüger & Toll.
Tänään Gustav Hartmanin poika Björn tutkii näitä asioita ja kertoo, että rakennus oli jo siihen aikaan aivan mahtavaa luokkaa, 52000m3 ja vähän sinnepäin olivat HOP:n talo ja Vasaborg. Kansa torilla kuiskutteli, että nyt Isontalon Erik Carl Johanin poika putoaa selälleen, mutta tämä veijaripa piti asiat omana tietonaan, viisaasti kyllä. Hinta oli hirveä, 1,4 miljoonaa silloista rahaa. Erik teki sen velaksi! Maksuajat olivat jopa 50 vuotta, mutta kun undeksiehto oli vielä keksimättä, niin ensimmäisen maailmansodan inflaatio oli pätevä maksumies.
Tänään Lars-Erik H. toteaakin, että harvoin liiketalon rakentaminen on huono kauppa eikä ainakaan tämän! Talo on muuten maan ensimmäisiä betonirunkoisia. Päältähän sen jo näkee, että vahva se on; viime sodan pommitukset eivät sitä milliäkään heilauttaneet. Kerran menivät pokineen ikkunat Hovipuistikon puolelta ja tarkkasilmäinen löytää sirpaleen jälkiä seinästä. Tänään Erikin salissa ja työhuoneessa tekee ajojaan Tietobotnia ja nykyisten johtajien eli ”poikien huoneessa” työskentelee Suomen Puhallin ja heidän vanhempiensa makuukammarissa ideoi Pohjanmaan Mainostoimisto.
Julkisivun ”meikkaus” on pojilla mielessä, mutta se on visainen juttu jo liikenteen takia. Piharakennuksessa tätä on jo harjoiteltu vetämällä pintaan vanhanaikaista hautakalkkimaalia eikä nykyaikaisten teknologian värejä. Kuulema vanhanaikainen käsittely puree parhaiten vanhaan… Nykyisten johtajien isä Lasse H. oli legenda jo eläessään ja hänellä oli suhteet ja kavereita kaikkialla. Ja juttuja, tosia ja tarinoita Lassesta riitti. Hänhän oli urheilumies viimeisen päälle. Lasse oli ollut taas kerran ”pluugaamassa” Hietalahden jääpallokenttää IFK:n poikien kanssa talkooperiaatteella. Tultiin torille puolenyön aikaan ja Lasse avokätisenä kaverina kävi ostamaan pojille nakkeja kioskilla, mutta lompsa oli jäänyt toisten housujen taskuun.
-Ei käy, tokaisi nakkimyyjä.
-Kuule, mä omistan ton Hartmanin talon, eiköhän nakkirahat löydy!
-Kuules, äijä, noin ne kaikki rahattomat yöllä täällä puhuu. Eikä nakkeja saatu.
Eikä Lasselta jäänyt yleensä sormi suuhun. Ruotsista oli tulossa jääpallojoukkue pelaamaan VIFK:ta vastaan ja Lasse muisti yöllä, että junahan tulee tunnin kuluttua ja hän oli unohtanut majoituksen järjestämisen. Hotellit olivat täynnä. No Lassehan oli kaikkien kaveri ja hänellä välähti. Hän soitti Vaasan varuskunnan päivystävälle upseerille siltä istumalta ja kysyi, että mitäs nyt tehdään. Löytyisikö jostain tuvasta tilaa? Elettiin 40-luvun loppupäätä ja elämä oli joustavaa. Päivystävä upseeri teki ns. k-herätyksen yhdessä tuvassa. Se tyhjennettiin ja miehet pantiin muualle yöksi. Siellä ruotsalainen porukka sitten vietti yönsä intin punkissa! Taitaisi tänään tulla tälläisesta vaikka ulkopoliittinen kärhämä…
Alussa mainittu vuosi 1862 on firman perustamisvuosi Vaasassa. (Suvun juuret johtavat Ruotsiin aina 1700-luvulle.) Hartman on kaupungin vanhin liikeyritys ja rautakauppana Suomen toiseksi vanhin. Huomatkaa tämä: samana vuonna jälleenrakennettuun Vaasaan muutettiin ja uusi Vaasa ja Hartman ovat samanikäisiä!
Maistraatin päätös 28.4.1862: ”Maistraatti Vaasan tapulikaupungissa on hyväksi nähnyt myöntää puukhollari Carl Johan Hartmanille porvarioikeudet harjoittaa kauppaa tässä kaupungissa, annettuaan asianomaisen takuun kuuden vuoden maksettavista ulosteoista kaupungille, suoritettuaan määrätyn maksun Kauppasosieteetin avustuskassaan Vaasan kaupungissa sekä tänään vannonut asetuksessa määrätyn uskollisuuden ja kuuliaisuuden porvarivalan.”
Rautaosasto on vasta vuodelta 1881, sillä liike oli alkujaan siirtomaatavarakauppa. CJ:llä oli alussa kaksi apulaista ja sieltä sai ostaa kankaita, upokkaita, voita, lasia, nauloja, viinaa ja heinää ja mm. Ruotsiin vietiin tärpättiä, tervaa, heinänsiemeniä ja voita. Oli siinä oluttupakin Kauppauistikon puolella erillisessä puutalossa ja esimies oli myyjä, hovimestari ja ulosheittäjä, jota tarvittiinkin, sillä pihalla oli vierastupa ja siellä joskus möykkäsivät pitkänmatkan asiakkaat ja matkustavat myyjät.
Työtä tehtiin siinä talossa paljon kuten yleensäkin siihen aikaan. Liike avattiin kello kuusi aamulla! Tosi on ja töissä oltiin iltamyöhään joskus ja silloin puotipuksut nukkuivat myyntipöydän takana lattialla. Jo tämä Carl Johan oli kansanmies ja reilu, sillä hänellä oli tapana tuoda illalla rommia tai tuopillinen konjakkia, jottei henkilökunta viluistuisi vällyistä huolimatta. Työpaikkaruokailu oli Hartmanilla silloin sitä, että myyjät söivät perheen kanssa liikkeen yläpuolella olevassa kauppiaan kodissa. 1890 vakiintui liikkeen aukioloajaksi aamusta seitsemästä iltaan seitsemään.
Carl Johan jo silloin koulutti henkilökuntaansa opettamalla tavarantuntemusta, kirjanpitoa ja kauppatekniikkaa. Aikaa hänellä oli, sillä konttorihommat eivät silloin päätä sekoittaneet, laskut kirjoitettiin kerran vuodessa ja pantiin postin vietäväksi joulun ja uuden vuoden välipäivinä. Olisipa silloin elänyt!
Yllätys tämä: vuodesta 1880 vuoteen 1902 Carl Johan Hartman oli Vaasan Suomalaisen Lyseon johtokunnassa perustajajäsenenä; hänhän oli muuten syntynyt Vähässäkyrössä. Pianhan Hartman täyttää 125 vuotta ja Björn Hartman on liikkeen historian kimpussa ja sitten saamme lukea tämän perusvaasalaisen firman värikkään historian. Tässä vähän alkulämmittelyä näille nuorille, joille Hartmanin talo on lähinnä vain treffipaikka…
P. HAAPALINNA
Toimittaja Pertti ”Peku” Haapalinna, myöh. Sommerfelt kuoli Vaasassa 27.12. 2013 vaikean sairauden murtamana. Hän oli syntynyt 27. 09. 1933 Terijoella. Pekua jäivät kaipaamaan lapset perheineen ja laaja ystävien joukko.
Pertti ”Peku” Sommerfelt (aik. Haapalinna) kirjoitti vuosina 1988-90 kymmeniä artikkeleita vaasalaisiin ilmaisjakelulehtiin Vasa Tindning, Vaasan Ikkuna ja Uusi Vaasalainen.
Sommerfelt luovutti kirjoituksiensa oikeudet Tapio Parkkarin ylläpitämälle vaaslaisia.info sivustolle kesällä 2006.
