Related Articles
(Edit. 11.05. 2018)
Kolmekymmentäluvulla ja myöhemmin oli Kotiliesi-lehdessä riimitetty sarjakuva Kieku ja Kaiku. Sitä vuorotellen kirjoittivat tunnetut kirjailijat ja ennenkaikkea Mika Waltari teki näitä vuositolkulla. Juttu noin 1989
Vaasan Höyrymylly Oy rakensi nykyiset viljasiilot 50-luvun lopulla. Museokadun päälle, ranta-alueelle, jonne silloiset laivat lasteineen vielä pystyivät tulemaan. Silloin kaava- ja lupa-asiat runnottiin läpi, kuulopuheiden mukaan, ”kovin ottein”, laillisesti toki. Nyt siilot ovat puhuttaneaet vuosikymmeniä. Vaasan kaupunginvaltuusto päätti marraskuussa 2017 kokouksessaan museonrannan betonisiilojen asemakaavan muutoksesta. Näin 20 vuotta tyhjillään seisseet siilot voidaan vihdoinkin purkaa.
Katse historiaa
Waltarin Kiukun ja Kaikun vieressä oli aina Vaasan Höyrymyllyn ilmoitus hyvin näkyvästi ja tämän avulla mylly tuli maassa tunnetuksi ja ennenkaikkea kaksi kaunista viljatornia, jotka vieläkin seisovat sisäsatamassa ja niitä mylly kosmeettisesti kaunistaa ajoittain – myllyn omat symbolit nämä…
August Alexander Levón, rintakuvapatsas kaupungintalon eteläsivulla, oli aikansa mahtimiehiä täällä. Hän osti Uudesta Vaasasta Rantakadun varrelta muutamia tontteja ja sinne siirtyi Vanhan Vaasan Alkula-niminen mylly. Levón ehti kuolla ennen uuden myllyn rakentamista. Sen teki perikunta, ensimmäisenä johtajana Carl Stolzenberg ja hänen jälkeensä Hugo Sölfverarm, outo nimi, Oulussa syntynyt, praktikoi Kristiinassa, tuli Hjalmar Nordgrenille duuniin Vaasaan ja kyvykkäänä kaverina valittiin Myllyn toimitusjohtajaksi nuorena, 28-vuotiaana. Hänellä oli monenmoisia vaikeuksia, koska viljasato vaihteli suuresti siihen aikaan, sillä lannoitussysteemit eivät olleet kovin kehittyneitä ja sitten vielä hinnat vaihtelivat riippuen Venäjän satotuloksista, oltiinhan tsaarinvallan alla.
Hän kokeili myös vehnänjauhatusta ja alan miehet tietävät tänä päivänä, että se ei ole kovin helppoa. Hän kokeili myös riisiryynien valmistusta ja se ottikin hyvin tulta ja on tänä päivänä Myllyn kärkituotteita.
Tulipalothan ovat Vaasan historiassa jokapäiväisiä. Myllykin paloi pahoin lokakuussa 1889. Koko mylly meni maan tasalle ja arvokas viljavarasto melkein viimeiseen jyvään. Firma putosi polvilleen, mutta nousi pystyyn. Paha kilpailija oli Saksa, joka pelasi filunkia ja maksoi salaisia vientipalkkioitaviejilleen, härmäläiset saivat huonoa viljaa halvalla. Väkeä erotettiin ja palkkoja alennettiin, myös toimitusjohtajan palkkaa.
Sölfverarm teki suorastaan agenttimaista teollisuusvakoilua saadakseen selville kunnon riisiryynin valmistusmenetelmät. Hän sai ns. porttikieltoja pitkin Eurooppaa eri myllyihin ja joistakin S. heitettiin sananmukaisesti pää edellä ulos. Mutta ottipa ukko salat julki ja mylly tätä kautta alkoi menestyä!
Raakariisiä ostettiin suuri höyrylaivallinen kerralla ja nimenomaan Intiasta. Vuosisadan lopulla oli myllyllä monenlaisia vaikeuksia, mutta johtajan hermot ja kyvyt kestivät. Murphyn laki sanoo, että jos menee hyvin, olet jotain unohtanut. Näin kävi toimeliaalle toim.johtajalle. Hänen lankonsa ja hyvä ystävänsä ja seurakumppani Suomen Sokerin johtaja John Sjödahl kavalsi tehtaalta jättisumman rahaa. Ja Sölfverarm oli myös Sokerin johtokunnan jäsen ja kavallus tuli myös hänen, syyttömän, nilkkaan. Hän ei saanut tilivapautta tässä hässäkässä ja mies ”oli uhrattu muiden syntien takia”, kuten hän itse ilmaisi.
Hän ei tästä moraalisesta häpeästä enää toipunut, ja niin elonliekki sammui v. 1911, mutta olipa hän tehnyt suurtyön elämässään: Vaasan Höyrymylly oli sitä, mitä se on myös tänään, ikävä näin vaasalaisittain, että on fuusioitunut suuryhtymään.
Häntä seurasi Wolter Lindell ja johtokunta oli kokeneiden vaasalaisporvareiden käsissä: C. J. Hartman, tri L. J. Kurtén, Joachimin poika. Elintarvikehuolto oli vaikeuksissa I maailmansodan aikana ja pahiten kokeiltiin myllyn kykyjä kahtena vuotena 1917-18. Ensimmäisen maailmansodan suurin keksintö sanotaan olevan leipäkortti: Näillä viljaa jaettiin tasapuolisesti, vaikka susirajojen takana jo purtiin pettuleipää.
Pikkuhiljaa Victor Bruun ja hänen vävynsä Harry Schauman ostivat suuria eriä osakkeita. Bruunista tuli vaikuttaja myllyyn ja hän valitsi lahjakkaan K. J. T. Kuntsin ns. toimeenpanevaksi johtajaksi ja nämä kolme herraa vetivät myllyn menestykseen.
Rakennettiin mm. Toppilan mylly Ouluun ja sinne paikallinen asiantuntija A. Orelma johtajaksi. Munkkisaaren myllyä Helsingissä laajennettiin. Rehumyllykin sopi tänne Vaasaan, sillä suuret turkiseläintarhat olivat tulleet Pohjanmaalle ja kanoja kasvatettiin tuhansittain, rehu meni kaupaksi.
Mylly on varma sijoitus, leipää menee aina ja vielä viimeisellä markalla sitä ostetaan. Toisaalta tälle alalle automatisointi iski ensimmäiseksi eli työvoimaa tarvitaan vähän suurenkin liikevaihdon pyörittämiseen.
1950-luvulla Victorin poika Christer ”Krikke” Bruun tuli johtokunnan puheenjohtajaksi ja vei myllyä asiantuntemuksen vakaumuksella eteenpäin. Joitakin vuosia sitten hänen kuoltuaan Vaasan Höyrymylly oli todella vahvoilla, mutta eihän maallikko näitä suuryhtiöitten fuusiokauppoja tajua kuten tämä Myllyn meno Sokerin kelkkaan.
Mylly on kuuluisa hyvänä työnantajana ollut Vaasassa ja muualla, missä sillä on toimipisteitä, on mm. Hollannissakin. Se oli myös yläluokkaisten koulupoikien suosittu kesätyöpaikka, sillä mylly maksoi hyvin, vaikka työ olikin joskus raskasta ja ilma sakeana akanoita sun muita höytyviä…
– Markus-setä kerran kysyi joltain pikkukundilta, että mitä sä tiedät Vaasan kaupungista, niin hän vastasi, että siellähän on se ’leipämylly’!
PEKU HAAPALINNA
Toimittaja Pertti ”Peku” Haapalinna, myöh. Sommerfelt kuoli Vaasassa 27.12. 2013 vaikean sairauden murtamana. Hän oli syntynyt 27. 09. 1933 Terijoella. Pekua jäivät kaipaamaan lapset perheineen ja laaja ystävien joukko.
Pertti ”Peku” Sommerfelt (aik. Haapalinna) kirjoitti vuosina 1988-90 kymmeniä artikkeleita vaasalaisiin ilmaisjakelulehtiin Vasa Tindning, Vaasan Ikkuna ja Uusi Vaasalainen.
Sommerfelt luovutti kirjoituksiensa oikeudet Tapio Parkkarin ylläpitämälle vaaslaisia.info sivustolle kesällä 2006.
